Vihreitä

Meillä aloitetaan muutaman päivän kuluttua ekaluokka, eikä viskarikaan mikään pikkujuttu ole. Vihreinä siis syksy aloitetaan meillä ;) Noshin uutuuksista* valmistui ekaluokkalaiselle trendikäs kameramekko ja viskarille vekkuli vetskaritunika.

Yksinkertaisuudessaan mekosta tuli minusta ihana. Syksyllä alle tummaa pitkähihaista ja -lahkeista esimerkiksi Noshin grafiitinvärisestä jerseystä! Lisäksi visioin taskuja etukappaleelle, mutta aika ja matsku olivat rajalliset. Mukavan yksityiskohdan olisi voinut tehdä eteen laittamalla kuminauhakujaan tummat kiristysnauhat. Mutta "cooli" on näinkin! Kaava mekkoon on oma.

Vetskaritunikan juju on tietysti vino vetoketju ja tasku. Huppu olisi ollut kiva, mutta materiaalia ei riittänyt ihan huppuun saakka. Trendikkäästi takahelma on pidempi ja pyöristetty, sekä hihat ylipitkät. Tunika on kapeahkon laatikkopaidan mallinen. Kaava on tässäkin oma. 

Kumpikin tyttö on tyytyväinen saamaansa vaatteeseen, vaikka aluksi heillä väriin olikin totuttelemista :) Kaunis, hieman murrettu, kylmähkö vihreä.

*Blogiyhteistyö.

Laava-mekko

Trikoinen juhla-/arkimekko erinäisiin rientoihin syntyi viisivuotiaamme päiväkodin kevätjuhlaa varten. Tästäkin on siis jo aikaa. Kaava tähän liehuhelmamekkoon on oma sovellus (="summassa leikkasin"). Mariininsinisen elastaanijerseyn kuvioin kloriitilla suihkepullon avulla. Mekkoa alettiin pinkin väristen roiskeidensa vuoksi nimittää Laava-mekoksi. Haluan tästä kankaasta samalla tekniikalla itsellenikin jotain <3

Roiskeita legsuissa

Kloriitilla on sitten ihan "liian" mukavaa "leikkiä"! Parasta on se, miten yksilöllisiä juttuja sillä saa aikaan, ja vieläpä helposti. Pari vinkkiä voisin antaa, miten minä tein - jos joku innostuu kokeilemaan vaikkapa minun tekemieni juttujen innoittamana. Nämä ovat kuitenkin vain minun kokemuksiani, enkä ole mikään asiantuntija. 

Ensiksikin kannattaa huolehtia ilmanvaihdosta käsittelyn aikana. Kesällähän suihkuttelua voi tehdä ulkosalla, jolloin ei myöskään työskentely-ympäristöä tarvitse samalla tavalla suojata kuin sisällä touhutessa. 

Käytin vaalentamisessa tavallista suihkupulloa ja pyykinkuivaustelinettä. Hanskat kannattaa pitää kädessä työskentelyn aikana ;) En laimentanut kloriittia lainkaan, ja suihkutin aineen kuivalle, leikkaamattomalle kankaalle. Suihkutellessa säädin suutinta välillä "löysemmälle" ja "tiukemmalle", jotta suihkun jälki olisi elävämpi. Suihkuteltuani kankaan jätin aineen vaikuttamaan joksikin aikaa (katsoin silmämääräisesti, miltä kangas näyttää), jonka jälkeen huuhtelin kankaan ja pesin sen koneessa.

Kangasta valitessa kannattaa huomioida väri ja materiaali. Puuvilla kestää parhaiten, ja värikokeilu kannattaa aina tehdä ennen isompaa projektia. Kloriitti poistaa aina kankaan pigmentistä kylmän sävyn: esimerkiksi musta on ainakin minulla aina lämmin, ja näin ollen kloriittikäsittelyssä kangas vaalenee murretun oranssiksi (täältä näet, miltä musta kloriittikäsitelty näyttää). Tämän postauksen legsuissa kangas on mariininsinistä elastaanijerseytä, joka vaalenee mukavasti vaaleanpinkiksi (,joka mariininsinisellä kankaalla näyttää melkein neonpunaiselta - toki murretulta sellaiselta). 

Postailen vielä erikseen isompien tyttöjen kloriittivaalennetut mekot. Moni on ne saattanutkin jo nähdä FB:n ompeluryhmässä.

Muutamia satunnaisia

 Nämä on kaikki tehty jo tovi sitten, paitsi viimeisen kuvan rusettipipo jonka tein eilen. Oli saatava joku piristysruiske sairastelutuvan keskelle. Rusettikuosihan on minun suunnittelemani, ja sitä myy Emelidesign sekä Neenuska.

Ylimmäisenä Aarrekidin kankaasta bodytunika kuopuspallerolle <3 (leggarit Mainioclothing). 

Toisessa kuvassa leggarit aikoinaan itselleni hamstratusta mustasta Paapiin Aidasta (tästä tein myös bodytunikan kuopukselle, mutta laiskuuttani en jaksanut kuvata). 

Ja muutama kuva pian viisivuotiaamme hapsutunikasta, jota kyllä rakastan (sekä tunikaa että tietysti ennen muuta sen takkutukkaista, boheemia neitiämme). 

Punk-rok

Olen leggari-ihminen. Leggarit on tunikan kaveri, jotka on molemmat mun kavereita joka päivä. Kokeilin viikonloppuna kloorilla tällaista "läiskäistä" vaalennusta mustiin trikooleggingseihin. Trikoo on kilotrikoota joko EK:sta tai Löytö-Palasta, en enää muista tarkalleen. Kaavan tein OB 4/13 tyttöjen leggingsien pohjalta, näistä tuli kyllä just hyvät. Jalan ympärysmitan otin koosta 152 ilman saumanvaroja, pituuden mittasin oman jalkani pituiseksi. Vaalennuksen tein kolmeen kertaan koska halusin nähdä kuvion välillä. Ensin käytin kloritea vedessä, kankaat olivat ompelematta ja kierrettynä tiukoille kierteille. Seuraavaksi kaadoin kuiville, valmiiksi ommelluille kierretyille housuille kloritea suoraan, annoin vaikuttaa vain muutaman minuutin ja huuhtelin. Lopuksi kaadoin kierretyille nihkeille housuille pelkkää kloritea ja annoin vaikuttaa niinikään muutamia minuutteja, kastelin ja hetken perästä huuhtelin. 

Vaalennetut alueet ovat vaaleanruskean-pastellinoransseja, ehkä vähän kuparisenkin mielikuvan näistä saa. Ja punk-henkisen. Mustan, vähän löysän yläosan kanssa (jonka myöskin tein viikonloppuna, mutta tähän hätään en sitä saa kuvattua) tykkään paljon! Seuraavaksi tummanharmaalla ja pinkillä trikoolla sama kokeilu. Oi että tämä on mukavaa!!!

Pastilli-takki + Vinoraita-mekko

Noshin SS14-malliston tummanharmaa-natural -värinen raitatrikoo* (luomu) on aivan ihanan pehmeää ja samaan aikaan napakkaa mutta joustavaa. Raitatrikoon näin heti ensimmäisestä hetkestä lähtien vinoon langansuuntaan leikattuna (kyllä, toiminut on ainakin minulla kun olen käyttänyt saumoissa framilonia). Tumma harmaa on ihan hivenen siniseen taittuvaa, lähes mustaa - aivan ihana sävy, jonka kaveriksi sopii paremmin kuin hyvin tuo pehmeänsävyinen valkoinen. Ei liian kova puhtaanvalkoinen, mutta ei myöskään ollenkaan kellertävä. 

Aluksi näin trikoon itselläni tunikana, mutta näette ensin tämän jämäpaloista syntyneen "takkipuseron", jonka tein kaksivuotiaallemme. Raidan kaveriksi sopi mielestäni ihanasti pastellisävy, ja tällaisen hauskan ranskalaiset pastillit mieleen tuovan viritelmän näin mielessäni. Neppareiksi valitsin käsin ommeltavat, koska halusin säilyttää "neppariläpät" puhtaina ilman nepparirenkaita tai nappeja (- hyi, kuinka inhottavaa puuhaa tuo neppareiden kiinnittäminen käsin onkaan!). Takakappale on tummansiniharmaata joustocollegea, joka sattui sopimaan raitojen sävyihin just eikä melkein. Oman haasteensa takin tekemiseen antoi noiden raidoitusten samansuuntaisuus ja niiden jatkuminen juuri kohdakkain nappilistan molemmin puolin, koska en halunnut raitojen menevän vastakkain peilikuvana toisiinsa nähden. Tykkään tästä itse ihan hirmuisen paljon. 

Nepparit puuttuvat valitettavasti vielä tästä kuvasta.

Ja sitten siihen alussa mainitsemaani omaan tunikaan. Tämä on imetysluukullinen malli, johon käytin raitaiseen alaosaan sopivia mielestäni kauniita sävyjä. Alaosa on neliö, joka on taitettu ja keskelle on leikattu reikä. Reiästä alaosa on kiinnitetty vyötärökaitaleeseen framilonin avulla. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen saumuroinut helmalipareita vähemmän runsaiksi (eli viistonnut nurkat helman molemmista yläosista pois), mutta olisi tämä ollut näinkin kiva. 3/4-hihat ovat minulle parhaiten sopivat lyhyiden hihojen lisäksi. Olin visioinut tähän vielä silityskalvoyksityiskohtia, mutta ne jätin pois koska pelkäsin niiden kuitenkin olevan ehkä liikaa. Tästäkin tykkään paljon, tässä parhaillaan kirjoittaessanikin on päällä.

*Blogiyhteistyö: Graphite/natural luomupuuvillajersey Nosh Organicsilta.

Edit: Unohdin mainita, että vielä sain jämäpaloista leikeltyä pienimmäiselle bodypaitaan paitaosat, mutta sitä eivät aikataulut antaneet periksi ommella vielä valmiiksi. Vinoraitaa on kuitenkin siis onneksi pienimmälle pidettäväksi muun muassa leggingsien ja haaremeiden kanssa, nams!

KUUSI -mekko-leggari-haalari

Iki-ihana Verson Puoti teki suunnittelemani Kuuset kankaaksi :) Heti saatuani kangasta käsiini, oli siitä tehtävä mekko-leggings-haalariyhdistelmä. Muuta sopivaa resoria ei tällä hetkellä ollut omissa varastoissani, kuin mustaa. Suunnittelin alunperin laittavani mm. marjapuuron, leijonankeltaisen, valkoisen tai vihreän resorin lahkeisiin ja kanttauksiin. Vähän nyt on reilummasti poikamainen kokonaisuus päällä tuolla mustalla resorilla tehtynä, mutta kun kerran kantaja on niin päästä pottuvarpaan kärkeen tyttöneiti, niin ei haittaa ;) Kuusi-kangasta voit ostaa täältä, klik!

Off topic: Kuvaukset menivät siihen asti mukavasti, kunnes äiti meni laittamaan imurin päälle. Se meinasi hieman vetää suupieliä alaspäin, kun desibelit nousivat vähän turhan korkeiksi ;)

Ripaus romantiikkaa syksyyn

Täällä on H-hetki ihan käsillä, ja uutta tulokasta odotellaan saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Pahimpaan turhautumiseen ompelin itselleni imetystunikan (joka ei tämän pallon kanssa vielä mahdu päälle kuin pakottamalla). Ihana hieman siniseen vivahtava harmaa velour on EK:sta, luonnonvalkoiset joustopitsit lähikangaskaupasta. Kaava tunikaan on lähtöisin FB-ryhmän tunikan kaavasta isoin muokkauksin. Helman leikkasin high-low -muotoon, minusta se on vain niin kaunis. Hihat jätin 3/4-pituisiksi, koska minulla on pinttynyt tapa vetää pitkät hihat käsivarrelle, ja tämä on paljon kätevämpää mitä rypistyneet hihat rutussa käsivarrella.

Tykkään itse tästä paljon: materiaalista, pitseistä, väristä, mallista. Toivottavasti tulee olemaan sitten käytössäkin kätevä <3

Kaverukset hupparissa

Toissailtana hain omat Kaverukseni postista ja eilen niistä syntyi jotain: huppari lahjaksi koossa 98. Huppuun sain inspiraation FB-ompeluryhmän jäsenen ompelemasta hupparista. Huppu on edestä päällekkäin ja vähän korkeampi. Hupun reunaa voi halutessaan kääntää ulospäin kun sitä ei käytetä päässä, jolloin turkoosi vuori toimii tehosteena ja muuttaa hupparin ulkonäköä aika paljon. 

Hupparin nyörien päihin olisin halunnut valita metallinväriset stopparit (vai miksi niitä nimitetään, nämä eivät ole säädettävät/kiristettävät?) mutta tähän hätään en saanut sellaisia mistään. Turkoosi resori omista varastoista, mutta Selialta saa sekä turkoosia että pohjan väristä helmenharmaata resoria. Myös Selian turkoosi velour ja trikoo sopivat Kaveruksiin. 

Hapsutunika

Eilen iltasella sain vähän omaa aikaa ja ompelin esikoisen Neropatti-leggareille yläosan. Petitbon inspiroimana (muistattekin ehkä tämän,) meleeratusta tummanharmaasta jerseystä syntyi rennonmallinen hapsutunika. Hapsuja on sekä takakappaleella että toisessa hihassa, molemmat hapsukaitaleet laitoin vinoon. Esikoista ärsytti aluksi, kun hapsut eivät kuuluneetkaan etukappaleelle, mutta nyt jo tykkää tästä kovasti. 

Lienee edessä toisenkin samankaltaisen tekeminen (hento beige, aprikoosi tai muu murrettu pastellinen sävy), ja pikkusiskoille kuulemma myös. Ja minullehan se sopii, näitä on kiva ommella ja leikellä, ja vielä kun jättää helma- ja hihakäänteet tarkoituksella huolittelematta, niin siltäkin vähältä säästyy, ja aikas kivasti valmistuu tällainen ;)

Hapsuhaaremi helteille

HasSUNhAUSkaH A P S Uhaaremi

syntyi eilen niitä luvattuja juhannushelteitä ajatellen. Mittarissa tällä hetkellä 13,6 celsiusastetta ja taivas kauttaaltaan harmaa, tytöille vedetään välikausitakkeja niskaan... Että se niistä lämpimistä. 

Hapsuhaaremiin sain idean täältä, kaava on omasta kynästä. Tykkään muutenkin Petitbon vaatteista - niissä on jotain hauskaa, helppoa, todella simppeliä ja samalla supertrendikästä. Olisin halunnut ommella haaremin jostakin pastellinsävyisestä trikoosta, mutta sellaista ei tähän hätään löytynyt varastoista, eikä valkoistakaan ollut tarpeeksi korkeaa palasta, joten tein siitä mitä oli. Painoin kankaaseen kolmioita summittaisesti ja lisäsin tehostevärisen hapsukauluksen. Vähän turhan voimakas yhdistelmä on tällä hetkellä omaan makuuni (pastellisävy olisi pehmentänyt sopivasti kokonaisuutta), mutta ihan hauska kokeiluversio kuitenkin. Käyttöön otetaan :)

Pukuhan sujautetaan kaula-aukon kautta päälle, joten kankaan tulee olla joustavaa ja kaula-aukon reiluhko. Helteillähän tästä ei ole haittaa, ja kylmemmillä ilmoilla alle voi pukea yksivärisen bodyn. Tästä teen varmasti sen paremman version, johon teen ehkä erilaisen painokuvion. Ja hapsuja aion kokeilla muullakin tavalla - ne on ihania!