Vihreitä

Meillä aloitetaan muutaman päivän kuluttua ekaluokka, eikä viskarikaan mikään pikkujuttu ole. Vihreinä siis syksy aloitetaan meillä ;) Noshin uutuuksista* valmistui ekaluokkalaiselle trendikäs kameramekko ja viskarille vekkuli vetskaritunika.

Yksinkertaisuudessaan mekosta tuli minusta ihana. Syksyllä alle tummaa pitkähihaista ja -lahkeista esimerkiksi Noshin grafiitinvärisestä jerseystä! Lisäksi visioin taskuja etukappaleelle, mutta aika ja matsku olivat rajalliset. Mukavan yksityiskohdan olisi voinut tehdä eteen laittamalla kuminauhakujaan tummat kiristysnauhat. Mutta "cooli" on näinkin! Kaava mekkoon on oma.

Vetskaritunikan juju on tietysti vino vetoketju ja tasku. Huppu olisi ollut kiva, mutta materiaalia ei riittänyt ihan huppuun saakka. Trendikkäästi takahelma on pidempi ja pyöristetty, sekä hihat ylipitkät. Tunika on kapeahkon laatikkopaidan mallinen. Kaava on tässäkin oma. 

Kumpikin tyttö on tyytyväinen saamaansa vaatteeseen, vaikka aluksi heillä väriin olikin totuttelemista :) Kaunis, hieman murrettu, kylmähkö vihreä.

*Blogiyhteistyö.

Tuutteja laatikossa

Käytiin hetki sitten kuvaamassa jo kevättalvella esikoiselle ompelemani laatikkopaita. Kangas on Verson puodille suunnittelemaani Tuutti-joustocollegea ja tehosteena tikkauksissa käytin neonoranssia lankaa. Paidan kaava on muokattu jostakin OB:n numerosta (en muista, mistä, enkä muista, miten sitä muokkasin). 

"Naapurista" löytyy ihastuttavan "raffi" kuvauspaikka, jota aion tulevaisuudessakin käyttää - on niin ihana. Laatikkopaidastakin on tykätty, ja kun nyt on näin kylmiä kesäpäiviä ja kun nyt esikko sen oli vetänyt päälleen, sain vihdoin  kuvatuksikin. 

BTW, jos ihmettelette, miksi ei blogissa näy mitään uutta, niin listaanpa kootut selitykset (jotka ovat minusta ainakin ihan hyväksyttäviä :D ). Tammikuussa pienimmäisemme joutui leikkaukseen kolmen kuukauden iässä. Helmikuussa saatiin kylään influenssa (jolta pienimmäinen onneksi säästyi), ja huhtikuussa meille saapui RS-virus (joka kävi läpi kaikki pienintä myöten). Ja nyt on sitten viisivuotiaalla vesirokko - jota meillä ei ole vielä kukaan lapsista sairastanut, valitettavasti. En kuitenkaan ihan "laiskottelemaan" ole päässyt, vaan kuosi- ja printtijuttuja olen saanut onneksi puuhastella sen verran kuin olen lastenhoidolta ehtinyt :) Niistä sitten lisää, kun ovat ajankohtaisia!

Muutamia satunnaisia

 Nämä on kaikki tehty jo tovi sitten, paitsi viimeisen kuvan rusettipipo jonka tein eilen. Oli saatava joku piristysruiske sairastelutuvan keskelle. Rusettikuosihan on minun suunnittelemani, ja sitä myy Emelidesign sekä Neenuska.

Ylimmäisenä Aarrekidin kankaasta bodytunika kuopuspallerolle <3 (leggarit Mainioclothing). 

Toisessa kuvassa leggarit aikoinaan itselleni hamstratusta mustasta Paapiin Aidasta (tästä tein myös bodytunikan kuopukselle, mutta laiskuuttani en jaksanut kuvata). 

Ja muutama kuva pian viisivuotiaamme hapsutunikasta, jota kyllä rakastan (sekä tunikaa että tietysti ennen muuta sen takkutukkaista, boheemia neitiämme). 

Pastilli-takki + Vinoraita-mekko

Noshin SS14-malliston tummanharmaa-natural -värinen raitatrikoo* (luomu) on aivan ihanan pehmeää ja samaan aikaan napakkaa mutta joustavaa. Raitatrikoon näin heti ensimmäisestä hetkestä lähtien vinoon langansuuntaan leikattuna (kyllä, toiminut on ainakin minulla kun olen käyttänyt saumoissa framilonia). Tumma harmaa on ihan hivenen siniseen taittuvaa, lähes mustaa - aivan ihana sävy, jonka kaveriksi sopii paremmin kuin hyvin tuo pehmeänsävyinen valkoinen. Ei liian kova puhtaanvalkoinen, mutta ei myöskään ollenkaan kellertävä. 

Aluksi näin trikoon itselläni tunikana, mutta näette ensin tämän jämäpaloista syntyneen "takkipuseron", jonka tein kaksivuotiaallemme. Raidan kaveriksi sopi mielestäni ihanasti pastellisävy, ja tällaisen hauskan ranskalaiset pastillit mieleen tuovan viritelmän näin mielessäni. Neppareiksi valitsin käsin ommeltavat, koska halusin säilyttää "neppariläpät" puhtaina ilman nepparirenkaita tai nappeja (- hyi, kuinka inhottavaa puuhaa tuo neppareiden kiinnittäminen käsin onkaan!). Takakappale on tummansiniharmaata joustocollegea, joka sattui sopimaan raitojen sävyihin just eikä melkein. Oman haasteensa takin tekemiseen antoi noiden raidoitusten samansuuntaisuus ja niiden jatkuminen juuri kohdakkain nappilistan molemmin puolin, koska en halunnut raitojen menevän vastakkain peilikuvana toisiinsa nähden. Tykkään tästä itse ihan hirmuisen paljon. 

Nepparit puuttuvat valitettavasti vielä tästä kuvasta.

Ja sitten siihen alussa mainitsemaani omaan tunikaan. Tämä on imetysluukullinen malli, johon käytin raitaiseen alaosaan sopivia mielestäni kauniita sävyjä. Alaosa on neliö, joka on taitettu ja keskelle on leikattu reikä. Reiästä alaosa on kiinnitetty vyötärökaitaleeseen framilonin avulla. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen saumuroinut helmalipareita vähemmän runsaiksi (eli viistonnut nurkat helman molemmista yläosista pois), mutta olisi tämä ollut näinkin kiva. 3/4-hihat ovat minulle parhaiten sopivat lyhyiden hihojen lisäksi. Olin visioinut tähän vielä silityskalvoyksityiskohtia, mutta ne jätin pois koska pelkäsin niiden kuitenkin olevan ehkä liikaa. Tästäkin tykkään paljon, tässä parhaillaan kirjoittaessanikin on päällä.

*Blogiyhteistyö: Graphite/natural luomupuuvillajersey Nosh Organicsilta.

Edit: Unohdin mainita, että vielä sain jämäpaloista leikeltyä pienimmäiselle bodypaitaan paitaosat, mutta sitä eivät aikataulut antaneet periksi ommella vielä valmiiksi. Vinoraitaa on kuitenkin siis onneksi pienimmälle pidettäväksi muun muassa leggingsien ja haaremeiden kanssa, nams!

Ripaus romantiikkaa syksyyn

Täällä on H-hetki ihan käsillä, ja uutta tulokasta odotellaan saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Pahimpaan turhautumiseen ompelin itselleni imetystunikan (joka ei tämän pallon kanssa vielä mahdu päälle kuin pakottamalla). Ihana hieman siniseen vivahtava harmaa velour on EK:sta, luonnonvalkoiset joustopitsit lähikangaskaupasta. Kaava tunikaan on lähtöisin FB-ryhmän tunikan kaavasta isoin muokkauksin. Helman leikkasin high-low -muotoon, minusta se on vain niin kaunis. Hihat jätin 3/4-pituisiksi, koska minulla on pinttynyt tapa vetää pitkät hihat käsivarrelle, ja tämä on paljon kätevämpää mitä rypistyneet hihat rutussa käsivarrella.

Tykkään itse tästä paljon: materiaalista, pitseistä, väristä, mallista. Toivottavasti tulee olemaan sitten käytössäkin kätevä <3

Hapsutunika

Eilen iltasella sain vähän omaa aikaa ja ompelin esikoisen Neropatti-leggareille yläosan. Petitbon inspiroimana (muistattekin ehkä tämän,) meleeratusta tummanharmaasta jerseystä syntyi rennonmallinen hapsutunika. Hapsuja on sekä takakappaleella että toisessa hihassa, molemmat hapsukaitaleet laitoin vinoon. Esikoista ärsytti aluksi, kun hapsut eivät kuuluneetkaan etukappaleelle, mutta nyt jo tykkää tästä kovasti. 

Lienee edessä toisenkin samankaltaisen tekeminen (hento beige, aprikoosi tai muu murrettu pastellinen sävy), ja pikkusiskoille kuulemma myös. Ja minullehan se sopii, näitä on kiva ommella ja leikellä, ja vielä kun jättää helma- ja hihakäänteet tarkoituksella huolittelematta, niin siltäkin vähältä säästyy, ja aikas kivasti valmistuu tällainen ;)

Neropatit

Sain vihdoin saumurini kuntoon ja pääsin ompelemaan ensimmäiset vaatteet Käpysen valmistamasta Neropatit-trikoosta. Tämä on ensimmäinen kuosini, joka on tullut kankaaksi. Kangaslaatukin on mielestäni mukavan pehmeää ja joustavaa. Olen nähnyt muutaman valmiin vaatteen tästä kankaasta FB:ssa, mutta vielä en ole nähnyt tällaisia jotka olisi yhdistetty mustaan ja valkoiseen. 

Eräs omista visioistani kuosia piirtäessä oli tehdä leggareita (myös aikuiselle!) ja yhdistää tämä juurikin mustaan ja valkoiseen, joten sitä piti päästä ensimmäiseksi kokeilemaan. Isommat tytöt toivoivat leggareita, ja tarkoitukseni oli tehdä mustat tai harmaat joustocollegetunikat yläosiksi, mutta ne ovat vielä kesken. Kolmoselle tein tunikan high-low -helmalla, eli takaa helma on pidempi kuin edestä (mikä ei valitettavasti näy kuvassa). Alaosaksi ompelin Metsolan leveäraitaisesta joustofroteesta leggarit. Nämä oli tarkoitus leikata eriparisesti kohdistetuista lahjepaloista, mutta kankaan korkeus ei riittänyt ja leikkasin toisen lahkeen täysvinoon langansuuntaan (tämäkään ei kuitenkaan näy kuvassa kun ovat nousseet ja menneet ihan ruttuun...). 

Olisipas kiva nähdä lisää omia versioitanne!! Olisin iloinen jos laittaisitte kommenttiosioon linkkejä omiin blogipostauksiinne, jos sellaisia on :) Tästähän saa yllättävän monenlaista tyyliltään: hempeää, pelkistettyä tai sitten rokkaavan graafistakin. Tämä menee tytölle ja pojalle ihan yhtä lailla, ja tosiaan vaikka aikuiselle - ainakin minun mielestäni :)

Party tunic!

Neljävuotiasta juhlitaan huomenna ja ylihuomenna, ja valmisteluihin onkin mennyt kaikki "ylimääräinen" aikani. Eilen kävi mielessä ensimmäistä kertaa, mitä itse pukisin päälleni, eikä vaatekaapista löytynyt - tietenkään - yhtään mitään kelvollista. Illalla ompelin "hätäapujuhlatunikan" ilman kaavoja, koska työhuoneeni toimii tällä hetkellä keittiöremontin varastona kaikkine tiskialtaineen, uuneineen ja laatikostoineen, enkä pääse kaava-arkistolleni ollenkaan. Uskomatonta, mutta totta. Pakollinen ompelutauko on kestänyt jo aivan liian kauan...

Tunikan tein mahdollisimman riskittömästi, jotta saisin säästettyä aikaa turhilta korjailuilta. Maltillisesti lepakkohihainen tunika sai empireleikkauksen ja kuminauhakujan (etukappaleen yläosa on pikkuriikkisen liian lyhyt minulle ja kuminauha ehkä hieman liian löysällä, mutta ei häiritsevästi), sekä leveät "resorit" hihansuihin, jotka ovat hieman pussittavat. Hihat ulottuvat kyynärtaipeeseen eli ovat 1/2-pituiset. Helman jätin huolittelematta ja yksityiskohdaksi silitin hopeisesta silityskalvosta tuollaisen "sydänpilven". Tämän tunikan kohdalla muistin vain erään pikkuseikan: lepakkohihat eivät oikein sovi minulle... Ne voisi tietysti muuttaa "tavallisiksi" hihoiksi, mutta kangasta ei ole enää jäljellä. Harmistuttaa, mutta tämän on nyt vältettävä, kun aikaa ei ole käytettäväksi tähän enempää.

Leivoin joku sunnuntai pitkästä aikaa perunarieskasia. Olivat muuten hyviä, enkä muistanutkaan, kuinka nopeaa rieskojen leipominen on. Suosittelen :)

Kaulaan

Lahjaksi ekaluokkalaiselle pikkuneidille Koru (jota on ymmärtääkseni toivottukin) tunikamittaisena pitkällä hihalla, niin on mahdollisimman monikäyttöinen. Kokona 128, turkoosille velourille kirsikanpunaisilla tehosteilla. Näyttää näköjään jääneen vähän ruttuiseksi kuvaan, pahoittelen. Synttärit ovat vasta ensi viikolla, mutta en usko lahjan saajan käyvän blogissani, joten uskallan sen tänne naputella. Sankarittaren äitikään ei sitten kerro, jos täällä käy, eihän? Tykkään väriyhdistelmästä ainakin itse kovasti. Toinen vaihtoehto olisi ollut musta, mutta minun silmääni olisi jäänyt jotenkin valjuksi, joten valitsin tämän värikkäämmän (vaikka pysyy mielestäni silti tyylikkäänä). 

Niin ja pitihän sitä ommella pikaisesti itsellekin taas jotain. Huivi Mekkotehtaan tyyliin toispuolisella pitsillä. Kangas EK:n palalaarista joskus kesän alussa hankittu ihana läpikuultavan ohut puuvilla. Myös muuan tuubihuivi on tullut ommeltua, mutta sitä en nyt ehtinyt kuvata.

Hempeilläänkö?

Olen ihaillut Me and I:n naisten vaaleanroosaa geishamekkoa, mutta kokemuksesta tiedän, ettei leikkaus kyseisen firman vaatteissa täsmää minun päälläni. Oma versio piti siis saada kokeilla, ja löysinkin ihanan pehmeää ja (vähän liiankin kanssa) joka suuntaan joustavaa trikoota EK:sta. Kankaan näin heti sYksyiSeNÄ tuNiKamEKkoNa saappaiden ja sukkiksien kanssa. 

Visio ei ihan toteutunut, eikä kärsivällisyys (tai aika) riittänyt niin siistin lopputuloksen aikaansaamiseen kuin olisin halunnut. Jouduin purkamaan helmakappaleita pariin kertaan kankaan joustavuuden ja painon vuoksi, sillä helmat venyivät pidemmiksi niiden runsaudesta johtuen :) Trikoo on kuitenkin aivan ihanan tuntuista päällä, ja pehmoista molemmilta puolilta. Kankaan kudonta on collegetyyppinen, mutta materiaali on ohutta, pehmeää ja joustavaa <3 Ei kuitenkaan lirua tai viskoosimaista. 

No joo, jos ei mekko muuten mennyt ihan pilalle (ompelujäljen osalta) niin viimeistään siitä tuli vähän surkeahko ja ajatukseltaan vähintäänkin pliisu, kun menin lähmimään selkään vapaalla tikkauksella "kirjailuja" (teksti on tylsä jne). Sen kummemmin suunnittelematta tai luonnostelematta. Nooh, voihan tuon yläosan päälle vetaista vaikkapa boleron, jonkun ihanan muhkean tuubihuivin taikka shaalin... Tehty mikä tehty. Mallista tuli kuitenkin sen verran kiva omalle vartalolleni (helma on ihanan armollinen tuolle vatsan seudulle ;), että käyttöön tulee pienistä (?) kauneusvirheistä huolimatta. Nyt voi sitten hempeillä ja romantisoida kunnolla syksyn hämäryydessä ja tuulten sekä puista tippuvien lehtien keskellä!

EDIT: Edelliseen postaukseeni viitaten laitanpa vielä kuvan tuunatusta kaupunkiautotrikoosta ommellusta tupsupiposta. Pinkin valitsin tupsuun tyttöfiiliksen pohjalta ;) Musta olisi ollut liian synkkä ja vihreä puolestaan omaan makuuni liian poikamainen. 

Juhannustaikoja

Juhannusaaton iltaa vietettiin kuopuksen iki-ihanan kummiperheen luona. Sitä ennen sain kuitenkin erään keskeneräisen työn saatettua valmiiksi. Itselleni valmistui tUNika kellohelmalla ja muutamalla muulla pikkujujulla. Ihanaa leikattavaa ja silitettävää silityskangasta (muovimaista paperia, muistuttaa ehkä etäisesti valokuvapaperia) löysin muutamia viikkoja sitten täältä (ah, miten suloinen blogi!). Kangas/paperi/muovi oli suolaisen hintaista, mutta aivan ihanaa, ja tunikan helmaan leikkasin ja silitin tällä kertaa vaaleanpunaiset sydämet. Pikkuhihoihin laitoin puhvia ja rypytystä sopivan söpösti, kuten myös kaula-aukon etuosaan sekä rinnan alle ;). Kaava on muokattu reilulla kädellä FB:n oe:läisten tunikasta.

Ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille! Juhannustaiat kuuluvat ymmärtääkseni sinkuille, mutta en aio heittää kirvestä kaivoon vaan kokeilen, tepsisiköhän vielä tuohon armaaseen aviomieheeni :) Ainakin tykkäsi tunikasta.