Muutamia satunnaisia

 Nämä on kaikki tehty jo tovi sitten, paitsi viimeisen kuvan rusettipipo jonka tein eilen. Oli saatava joku piristysruiske sairastelutuvan keskelle. Rusettikuosihan on minun suunnittelemani, ja sitä myy Emelidesign sekä Neenuska.

Ylimmäisenä Aarrekidin kankaasta bodytunika kuopuspallerolle <3 (leggarit Mainioclothing). 

Toisessa kuvassa leggarit aikoinaan itselleni hamstratusta mustasta Paapiin Aidasta (tästä tein myös bodytunikan kuopukselle, mutta laiskuuttani en jaksanut kuvata). 

Ja muutama kuva pian viisivuotiaamme hapsutunikasta, jota kyllä rakastan (sekä tunikaa että tietysti ennen muuta sen takkutukkaista, boheemia neitiämme). 

Pipo

Painoin pipon kuopukselle jo keväällä, ja tämä oli jo silloin pieni. On unohtunut blogata vain. Tässä näkee Tytöt, pojat -kuosin vähän paremmin kun on ihan oikeassa "vaatteessa" käytössä. Tosi huono kuva tämäkin kyllä. Kuosista lisää vaikkapa täällä. Pipon valkoinen trikoo on jämäkkää mutta tosi joustavaa trikoota EK:sta.

Twinkle, Twinkle, Little Star!

Eilen sain inspiraation, joka oli heti toteutettava. Kokeilin silitysmuovia (/-kangasta/-kalvoa, miksi kukanenkin tätä haluaa kutsua) koko ommeltavalle kappaleelle - ikäänkuin kuosittaa/kuvioida koko kappale - ja omaan silmääni lopputuloksesta tuli kyllä aikas kiva: 

StARa -leggarit ja -pipo.

Ainut mikä mietitytti, oli muovin kestävyys venytyksessä, sillä sekä pipossa että leggareissa venytystä tapahtuu. Minulle tuo silitettävä muovi on hieman liian korkeaa matematiikkaa, koska sen silitysaika näkyy olevan todella tarkka: jos silittää liian vähän, ei kiinnity (onneksi voi aina silittää lisää), jos taas liian kauan, ei kiinnity silloinkaan - ainakaan oman kokemukseni mukaan, ja tässä ei sitten enää auta silittää lisää. Näissä harmitti erityisesti pipon kohdalla muutaman tähden kiinnittymättömyys. Ilmeisesti silitin liian kauan. Onko teillä muilla kokemusta silitysmuovista? Tämän muovin olen hankkinut PikkuPiltin Jonnalta, aiemmat käyttämäni LaraLil -blogin Annalta. 

Hmm. Muovi on niin houkuttelevaa sen antamien mahdollisuuksien vuoksi, joten en todellakaan aio luovuttaa vaan testata kärsivällisesti edelleen. Ensimmäisessä silitysmuovikokeilussani kuvat ovat pysyneet aivan hyvin, mutta näiden kohdalla oli kyllä aika suuri yllätys, ettei muovi kiinnittynytkään. Trikoo on pehmeää, joustavaa puuvillajerseytä EK:sta. Ihana laatu, eikä hintakaan ollut paha. Kaavat ovat omia.

Hauskaa vappua kaikille! Täällä on aikas viileää, mutta jospa se kesä kylmistä ilmoista huolimatta tulisi piakkoin, kun nyt siirrytään jo toukokuun puolellekin!

Hempeilläänkö?

Olen ihaillut Me and I:n naisten vaaleanroosaa geishamekkoa, mutta kokemuksesta tiedän, ettei leikkaus kyseisen firman vaatteissa täsmää minun päälläni. Oma versio piti siis saada kokeilla, ja löysinkin ihanan pehmeää ja (vähän liiankin kanssa) joka suuntaan joustavaa trikoota EK:sta. Kankaan näin heti sYksyiSeNÄ tuNiKamEKkoNa saappaiden ja sukkiksien kanssa. 

Visio ei ihan toteutunut, eikä kärsivällisyys (tai aika) riittänyt niin siistin lopputuloksen aikaansaamiseen kuin olisin halunnut. Jouduin purkamaan helmakappaleita pariin kertaan kankaan joustavuuden ja painon vuoksi, sillä helmat venyivät pidemmiksi niiden runsaudesta johtuen :) Trikoo on kuitenkin aivan ihanan tuntuista päällä, ja pehmoista molemmilta puolilta. Kankaan kudonta on collegetyyppinen, mutta materiaali on ohutta, pehmeää ja joustavaa <3 Ei kuitenkaan lirua tai viskoosimaista. 

No joo, jos ei mekko muuten mennyt ihan pilalle (ompelujäljen osalta) niin viimeistään siitä tuli vähän surkeahko ja ajatukseltaan vähintäänkin pliisu, kun menin lähmimään selkään vapaalla tikkauksella "kirjailuja" (teksti on tylsä jne). Sen kummemmin suunnittelematta tai luonnostelematta. Nooh, voihan tuon yläosan päälle vetaista vaikkapa boleron, jonkun ihanan muhkean tuubihuivin taikka shaalin... Tehty mikä tehty. Mallista tuli kuitenkin sen verran kiva omalle vartalolleni (helma on ihanan armollinen tuolle vatsan seudulle ;), että käyttöön tulee pienistä (?) kauneusvirheistä huolimatta. Nyt voi sitten hempeillä ja romantisoida kunnolla syksyn hämäryydessä ja tuulten sekä puista tippuvien lehtien keskellä!

EDIT: Edelliseen postaukseeni viitaten laitanpa vielä kuvan tuunatusta kaupunkiautotrikoosta ommellusta tupsupiposta. Pinkin valitsin tupsuun tyttöfiiliksen pohjalta ;) Musta olisi ollut liian synkkä ja vihreä puolestaan omaan makuuni liian poikamainen. 

Kavereita. Monennäköisiä. Ja ompelutaukoa ennenaikaisten supistusten vuoksi. Ihan uutta minulle, joten totuttelemista on viikolla 30 sellaiselle ihmiselle, joka ei osaa varoa nopeita liikkeitään. Ja hidastahtinen tilaustöiden valmistus jatkunee sen minkä kykenen omalta voinniltani ja kuopuksen korvatulehduskierteeltä (2. kuuri loppuu huomenna, ei näytä olevan vaikutusta)... 

BTW, kaikki vaatteet myynnissä (koirapöksyjä ja Koru-liivareita lukuunottamatta), laitan verkkokauppaan  kunhan ehdin. Kysellä saa sähköpostillakin :) Värikylläistä syksyä teille kaikille!!!

Pipokaavan kehittelyä ja muuta sähellystä

Muutaman tilaustyön ohella olen yrittänyt kehitellä verkkokauppaani hivenen baggy-mallista velourpipon kaavaa. Kaksi versiota piposta tuli ommeltua, mutta en ollut ihan tyytyväinen vieläkään. Ja pipojenhan pitäisi olla niitä käden käänteessä -juttuja, eikö?! Taidan pistää useamman yritykseni raskaudenajan hajamielisyyden piikkiin ;) Tämä kolmas versio alkaa olla jo oikeasti kiva. Sovituspäämme olivat valitettavasti jo unten mailla, joten käyttäjäkuva on todella surkea yritys survoa pieni ilmapallo ja villasukkia pipon sisälle ja räpsiä syksyn pimeässä yössä pokkarilla jonkinlaisetkaan kuvat kasaan... Tämä pipo nimittäin lähtee huomenna ystäväni lapselle, ja sisko saa samanlaisen, violeteilla pupuilla vaan.

Liandlon pandoja on tullut tilattua omia lapsia ajatellen ja teinkin siitä näin alkuun tällaisen kerhotunikan esikoiselle. Jotain pientä piti saada puseroon ekstraa, joten ompelin valenappilistan ja siihen kaksi valkoista sydännappia. Olisin halunnut laittaa pinkin resorin ja nappilistan sijaan violetit, mutta kun en varastoistani löytänyt, oikaisin ja laitoin pinkkiä.

Tilaustöistä kun oli puhetta, tässä pieni vilautus Re-Made -farkuista. Vielä kahdet hieman erilaiset lisää (en viitsi keskeneräisiä näytellä), niin pääsevät uuteen kotiinsa!

Ja viimeinen postauksen aihe (muttei suinkaan vähäisin, ainakaan kuopuksemme mielestä) on tämä metsolan lada-kankaasta ompelemani automekko. Kuopus kun nimittäin jo parisen kuukautta sitten toivoi itselleen sinistä automekkoa, ja ostin kankaan ihan varta vasten hänen toiveitaan ajatellen. Ja kyllä on kiva ommella välillä jotain noin hauskan väristä - ihan toiveesta! Tuo punainen resori on oikeasti ihanan voimakas ja herkullinen, syvä kirkkaanpunainen. Tämän kanssa punaiset velourleggarit kun vetäistään jalkaan, niin johan kelpaa pikkuvarsana hypellä <3 (Kuopuksellamme on suloinen tapa juosta kuin pikkuinen varsa, ei tasa-askelin vaan lyhyt-pitkä -rytmillä!)

Nyt nukkumaan! Olen saanut tuta tilaustöiden tekemisen haittapuolenkin taas pitkään aikaan - niskojen jumiudesta johtuvan ankaran päänsäryn. Ja buranaa kun ei saa ottaa... Liekö parasetamoli auttaa lihasjäykkyyteen?

Anyway, ihanaa loppuviikkoa kaikille!!!

Viemisiä

Huomenna olemme menossa kaksin yhden yön reissulle tänne - lapset jäävät isovanhemmille siksi aikaa yökylään. Lasten saamisen jälkeen emme ole viettäneet ainuttakaan yötä kaksin ilman heitä, joten lienee korkea aika saada viettää sellainenkin ennen joulukuuta, jolloin meille on luvattu syntyvän kolmannen ihanuuden :) Pienellä honeymoonilla ajattelimme kuitenkin vierailla ihanan ystäväperheemme luona, jotka ovat myös kakkosemme kummivanhempia. Tuliaisiksi yritin surauttaa perheen pikkuprinsessoille syksyksi velourpipot. 

Tyttöjen suosikkieläimiin kuuluvat koirat, joten ensimmäiseen tein hauvan. Toiseen oli tarkoitukseni saada aikaan pupua edes etäisesti muistuttava kaveri - mutta kyllä tästäkin sitten pupukorvainen koira mahtoi tulla. Bloggaan uhkarohkeasti pipot jo ennen kuin olen ne antanutkaan (muuten jäisivät kyseiset pipot bloggaamatta) ja toivon, etteivät saajat eksy ennen aikojaan blogiini! :) 

Postin mukana tulivat ihanaakin ihanammat capripöksyt esikoisprinsessallemme, sopivasti juuri neljävuotispäivän jälkeen! Kerrankin arpaonni suosi meitä :) Kiitos vielä valtavasti, Unikuu! Harmi, etten toistaiseksi ehtinyt napata housuista käyttäjäkuvaa niiden ollessa jalassa.

Ihanaa loppukesän jatkoa teille, rakkaat lukijani :) Bloggaillaan aina, kun ehditään...

Pipoja Suomen kesään...

Ainakin täällä "Pohojos-Pohojammaalla" on taas lähiaikoina ollut hyytävän kylmää, vaikka omppupuun lehdet ovatkin ihanasti putkahtaneet esiin viimeisten muutaman päivän sisällä. Kylmään tuuleen oli pakko surauttaa lämpimät velourpipot tytöille, jotta tarkenevat hiekkalaatikossa ja muissa pihaleikeissä touhuilla. Jospa ne lämpimätkin säät tulisivat pipojen ompelun myötä! ;)  Sen vähän perusteella, mitä olen ehtinyt blogeja seurailla ja ylipäätään netissä surffailla, olen huomannut, että kruunupipoja on nyt vilahdellut enemmän ja vähemmän runsaasti. Ihastuin, ja olihan sitä kokeiltava sitten heti näihin hyötyasusteisiin. Talvipäähineet nimittäin ehdittiin viedä suurimmaksi osaksi seuraavaa syksyä odottelemaan, mutta eihän tuolla ulkona oikeasti tarkene kesämyssyllä! 

Esikoinen sai myssyynsä perhosia mustapohjaisesta kukkapuuvillasta pinkillä velourilla, ja kuopuksen myssyyn surautin samanlaiset perhoset tummemmalle pinkille vihreä-punasävyisestä puuvillasta. Takana sitten tuo merkkini vertikaalilinjassa. Itse kyllä tykkään :) Harmi, etten ole ehtinyt vielä kuvata päässä, ovat nimittäin ihan eri maata käytössä :) Töröttävät hauskasti "kruunuistaan".

Viimeisenä VIHDOIN Tupunan lähettämästä haasteesta kuva - toinen hyödyke jäi kuvaamatta paristojen sanottua kameran kanssa sopimuksensa irti. Oli muuten yllättävän vaikea keksiä asioita/välineitä joita ilman en pärjäisi. Toki kävi aina-yhtä-rakas ratkoja mielessä ja lukuisia muita tuiki tärkeitä välineitä, mutta valitsin  kuitenkin seuraavat tällä hetkellä minulle tärkeimmiksi. Langoitin on ihana värkki ompelukoneessa - sitä ilman repisin varmaan jo hiuksia kiireen keskellä! Toinen, oikeastaan vielä tärkeämpi hyödyke ompelutöissäni on Vlieselinen stickvlies -irtirevittävä tukikangas. Ilman tätä en selviäisi! Ja ehdottomasti nimenomaan tuo merkki. Ostin tämän loputtua kerran halpisversiota, jonka jouduin oikeasti leikkaamaan irti applikoinnin vierestä. Jos olisin repinyt tuon "irtiREVITTÄVÄN" tukikankaan, olisin repinyt luultavasti myös applikaation. 

Koska haaste on kiertänyt jo varmasti kaikki käsityö-/ompelublogit, jätän sen nyt lähettämättä eteenpäin. 

Nyt tämä tyttö lähtee peiton alle, alkaa ihan huolestuttaa tämä verbaalinen taso(ttomuute)ni! Kiitos ja anteeksi! :)