Pikku-muijan takki

Pikkuneidin vaatekaapista on puuttunut kevättakki, ja vihdoin hän sen sai heti synttäri- ja sairastelutiimellyksistä selvittyämme. Mitäs muutakaan, kuin trendikästä Muija-kuosia Marimekolta, josta syntyi:

PikKu-muiJAn taKKi. 

Minä niin rrrrakastan Marimekkoa! Mukavinta tässä on se, että kaikki asusteet käyvät tähän mustaan, eikä kuosin kuvio ole liian voimakas ja isokokoinen, joten myös erilaisia kuoseja voi yhdistää värien lisäksi tähän helpommin.

Kaavan pohjana käytin Ottobren 1/13 numeron takkia nimeltä Against the Wind. Muutin kaavaa hivenen a-linjaisemmaksi, ja kavensin hartialinjaa sekä madalsin kaulusta. Lisäksi lisäsin hihansuiden sisälle resorit, jotta takki olisi lämpimämpi. Vuorina on ohut harmaameleerattu trikootikki (EK:sta). Koko on 74/80, eli pienensin kaavoja mainitsemieni muutosten lisäksi kauttaaltaan.

Kuvista taskujen napit puuttuvat vielä, mutta en malttanut olla kuvaamatta takkia heti, koska viikonloppuna siihen on aina paremmat mahdollisuudet. Napeiksi yritän vielä löytää metalliset vetoketjuun sopivat. Tästä tykkään itse paljon! Pipokankaatkin odottavat, mutta niistä myöhemmin :)

Hippiäisen mekkotakki

Pikku-hippiäisemme sai Marimekon samannimisestä puuvillasta itselleen hauskan vintagehenkisen meKkOTakin. Helma on mallia "high-low", eli edestä lyhyempi ja takaa pidempi. Valitsin eteen mustat mattanapit kahdella reiällä, ja napit kiinnitin tehostevärisellä langalla kankaassa olevien keltaoranssien pikkukukkasien sävyyn. Hihat on tarkoitettu 3/4-pituisiksi, mutta säästäväinen äitihän leikkaa aina "kasvunvaraa"... Mustat sukkikset tämäkin kaipaisi, mutta niitä ei vielä tähänkään hätään ollut neidin koossa lasten vaatevarastoissa. 

Tykkään tästä itse kovasti, ja tällainen onkin tehtävä vielä ainakin lyhythihaisena ja ehkäpä hihattomanakin - joistakin Marimekon ihanuuksista, tietty. Hippiäinen oli joulun jälkeen alessa (tätä oli vihreäpohjaisenakin), ja tämän mekkotakin kangas tuli maksamaan noin 11 euroa, jollen ihan väärin muista. Ei paha ollenkaan minusta.

60-luvun henkeen

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä vietetään tulevana viikonloppuna esikoisen 4-vuotissynttäreitä. Vuosi sitten ompelin kummallekin neidille liivimekot Marimekon iki-ihanasta Räsymatto-kuosista, kuopukselle vihreäsävyisenä ja esikoiselle punasävyisenä. Mekot ovatkin olleet käytössä läpi vuoden liivimekkomallinsa ansiosta. Tänä kesänä mekkojen ompelusta alkanee (toivottavasti) muodostua hauska perinne. Tämän kesäiset versiot halusin kuitenkin tehdä hihallisina - mutta edelleen Marimekon kuosista. Olen jo maininnut kevään mittaan rakastavani Louekarin Siirtolapuutarha-kuosia, joten samaisesta ihanuudesta sitten valitsin väreiksi esikoiselle punasävyisen, ja kuopukselle ihanan raikkaan sinisen version. Kaksivuotiaamme kun nimittäin ITSE toivoi saavansa "tinisen mekon" (kuvissani sininen näytttää mariinilta huonojen kuvausolosuhteiden vuoksi, eikä todelliselta, ihanan raikkaalta perussiniseltä). Ja äiti on mielissään, kun saa ommella muutakin kuin pinkkiä ja punaista (vaikka Marimekon pinkitkin ovat kyllä upean herkullisia)! Tämä sinisävyinen 

Siirtolapuutarha-mekko 

on minusta kyllä aika söpö. Hihoihin ompelin puhvia sekä resorihihansuut mukavan käytettävyytensä (sekä nopean ompelunkin ;D) vuoksi. Taakse laitoin nappirivin, jotka korostavat mielestäni kuosin ja mallin 60-lukulaista henkeä hauskasti. Itse tykkään tästä kovasti! Esikoisen mekko on vielä kesken. Myös hänen mekkoonsa ompelin lähes samanlaisen yläosan puhvihihoineen. Onnistuin kuitenkin pilaamaan mallin vyötärön katkaisulla ja rypytyksellä, mutta onneksi sekin on vielä (toivon mukaan) pelastettavissa. Joten eikun huomenna ratkoja suihkimaan...