Näytetään tekstit, joissa on tunniste takki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste takki. Näytä kaikki tekstit

perjantai 1. elokuuta 2014

Vihreitä


Meillä aloitetaan muutaman päivän kuluttua ekaluokka, eikä viskarikaan mikään pikkujuttu ole. Vihreinä siis syksy aloitetaan meillä ;) Noshin uutuuksista* valmistui ekaluokkalaiselle trendikäs kameramekko ja viskarille vekkuli vetskaritunika.







Yksinkertaisuudessaan mekosta tuli minusta ihana. Syksyllä alle tummaa pitkähihaista ja -lahkeista esimerkiksi Noshin grafiitinvärisestä jerseystä! Lisäksi visioin taskuja etukappaleelle, mutta aika ja matsku olivat rajalliset. Mukavan yksityiskohdan olisi voinut tehdä eteen laittamalla kuminauhakujaan tummat kiristysnauhat. Mutta "cooli" on näinkin! Kaava mekkoon on oma.






Vetskaritunikan juju on tietysti vino vetoketju ja tasku. Huppu olisi ollut kiva, mutta materiaalia ei riittänyt ihan huppuun saakka. Trendikkäästi takahelma on pidempi ja pyöristetty, sekä hihat ylipitkät. Tunika on kapeahkon laatikkopaidan mallinen. Kaava on tässäkin oma. 





Kumpikin tyttö on tyytyväinen saamaansa vaatteeseen, vaikka aluksi heillä väriin olikin totuttelemista :) Kaunis, hieman murrettu, kylmähkö vihreä.

*Blogiyhteistyö.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Takinkääntäjä


Ompelin kaksi-ja-puoli-vuotiaalle erittäin simppelin, käännettävän joustocollegetakin tällaisia kylmiä kesäpäiviä varten. Toivotaan kuitenkin, ettei niitä tule kovin monta. Takin toinen puoli on mustaa joustocollegea, toinen Neenuskalle ja Emeli Designille suunnittelemaani harmaata Rusetti-joustocollegea (Rusettia on varmaankin vielä saatavilla keltaisena trikoona). Vetoketju "kääntövetimineen" Nappi-Kikasta.

Kaava on taas jostain OB:n versiosta muokattu. Huppuun olisin halunnut nauhakujan kiristysnauhalle, mutta sekä napinläpijalka että sirkka"välineet" (miksi niitä nyt sanotaankaan?!) olivat totaalisesti hukassa, joten ilman nauhaa saa nyt kelvata äidillekin.





Lopuksi vielä pari kuvaa rusettipuoli päällä päin. Kuviolliseen sopisi joku rauhallisempi alaosa; nämä legsut eivät oikein istu Rusettikuosin kanssa kuvioinniltaan, mutta eipä niitä ehditty leikin tiimellyksessä vaihtamaan sopiviin ;) Näistä legsuista teen vielä erikseen oman postauksensa :)

torstai 6. helmikuuta 2014

Pastilli-takki + Vinoraita-mekko


Noshin SS14-malliston tummanharmaa-natural -värinen raitatrikoo* (luomu) on aivan ihanan pehmeää ja samaan aikaan napakkaa mutta joustavaa. Raitatrikoon näin heti ensimmäisestä hetkestä lähtien vinoon langansuuntaan leikattuna (kyllä, toiminut on ainakin minulla kun olen käyttänyt saumoissa framilonia). Tumma harmaa on ihan hivenen siniseen taittuvaa, lähes mustaa - aivan ihana sävy, jonka kaveriksi sopii paremmin kuin hyvin tuo pehmeänsävyinen valkoinen. Ei liian kova puhtaanvalkoinen, mutta ei myöskään ollenkaan kellertävä. 

Aluksi näin trikoon itselläni tunikana, mutta näette ensin tämän jämäpaloista syntyneen "takkipuseron", jonka tein kaksivuotiaallemme. Raidan kaveriksi sopi mielestäni ihanasti pastellisävy, ja tällaisen hauskan ranskalaiset pastillit mieleen tuovan viritelmän näin mielessäni. Neppareiksi valitsin käsin ommeltavat, koska halusin säilyttää "neppariläpät" puhtaina ilman nepparirenkaita tai nappeja (- hyi, kuinka inhottavaa puuhaa tuo neppareiden kiinnittäminen käsin onkaan!). Takakappale on tummansiniharmaata joustocollegea, joka sattui sopimaan raitojen sävyihin just eikä melkein. Oman haasteensa takin tekemiseen antoi noiden raidoitusten samansuuntaisuus ja niiden jatkuminen juuri kohdakkain nappilistan molemmin puolin, koska en halunnut raitojen menevän vastakkain peilikuvana toisiinsa nähden. Tykkään tästä itse ihan hirmuisen paljon. 




Nepparit puuttuvat valitettavasti vielä tästä kuvasta.

Ja sitten siihen alussa mainitsemaani omaan tunikaan. Tämä on imetysluukullinen malli, johon käytin raitaiseen alaosaan sopivia mielestäni kauniita sävyjä. Alaosa on neliö, joka on taitettu ja keskelle on leikattu reikä. Reiästä alaosa on kiinnitetty vyötärökaitaleeseen framilonin avulla. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen saumuroinut helmalipareita vähemmän runsaiksi (eli viistonnut nurkat helman molemmista yläosista pois), mutta olisi tämä ollut näinkin kiva. 3/4-hihat ovat minulle parhaiten sopivat lyhyiden hihojen lisäksi. Olin visioinut tähän vielä silityskalvoyksityiskohtia, mutta ne jätin pois koska pelkäsin niiden kuitenkin olevan ehkä liikaa. Tästäkin tykkään paljon, tässä parhaillaan kirjoittaessanikin on päällä.






*Blogiyhteistyö: Graphite/natural luomupuuvillajersey Nosh Organicsilta.

Edit: Unohdin mainita, että vielä sain jämäpaloista leikeltyä pienimmäiselle bodypaitaan paitaosat, mutta sitä eivät aikataulut antaneet periksi ommella vielä valmiiksi. Vinoraitaa on kuitenkin siis onneksi pienimmälle pidettäväksi muun muassa leggingsien ja haaremeiden kanssa, nams!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Pikku-muijan takki







Pikkuneidin vaatekaapista on puuttunut kevättakki, ja vihdoin hän sen sai heti synttäri- ja sairastelutiimellyksistä selvittyämme. Mitäs muutakaan, kuin trendikästä Muija-kuosia Marimekolta, josta syntyi:

PikKu-muiJAn taKKi. 

Minä niin rrrrakastan Marimekkoa! Mukavinta tässä on se, että kaikki asusteet käyvät tähän mustaan, eikä kuosin kuvio ole liian voimakas ja isokokoinen, joten myös erilaisia kuoseja voi yhdistää värien lisäksi tähän helpommin.

Kaavan pohjana käytin Ottobren 1/13 numeron takkia nimeltä Against the Wind. Muutin kaavaa hivenen a-linjaisemmaksi, ja kavensin hartialinjaa sekä madalsin kaulusta. Lisäksi lisäsin hihansuiden sisälle resorit, jotta takki olisi lämpimämpi. Vuorina on ohut harmaameleerattu trikootikki (EK:sta). Koko on 74/80, eli pienensin kaavoja mainitsemieni muutosten lisäksi kauttaaltaan.

Kuvista taskujen napit puuttuvat vielä, mutta en malttanut olla kuvaamatta takkia heti, koska viikonloppuna siihen on aina paremmat mahdollisuudet. Napeiksi yritän vielä löytää metalliset vetoketjuun sopivat. Tästä tykkään itse paljon! Pipokankaatkin odottavat, mutta niistä myöhemmin :)

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Vinksin vonksin





Sain Noshin Outilta viikko sitten ihanan tarjouksen saada tutustua heidän uuteen raitajoustofroteeseensa, ja tartuin tilaisuuteen tietysti. Kankaan värin valinta oli vaikea, ja valitsin sitten summassa yllättäen vihreää ainaisen pinkin sijasta. Tilasin samalla keskimmäiselle siskolle oranssia, jotta ei kateus iske, mutta siitä en vielä ehtinyt ommella mitään. Lisäksi paketissa tuli bonuksena iki-ihania luomuribbiresoreita joita on kyllä tilattava lisää. Nämä on ihania!

Teilläkin on varmaan joskus sattunut projekteja, joiden hieno alkuvisio on kärsinyt, kun kaikki on vaan tuntunut menevän mönkään. No, tämä oli juurikin sellainen. Ensin olin suunnitellut mekkoa pitkillä hiharesoreilla ja vähän erikoisemmilla taskuilla, mutta koska tämä joustis olikin sen verran paksua, tuntui, etten viitsi kevään kynnyksellä tehdä sellaistakaan. Niinpä idea vaihtui huppariksi, jotka ovatkin olleet meillä tällä hetkellä "kortilla". 

Heti ensiksi pesin kankaan typeryyttäni 60 asteessa suositellun 40 sijaan (mitä en tehnyt uhmatakseni ohjetta, vaan silkasta muistamattomuudestani, kun olen joustikseni yleensä pessyt 60 asteessa). Hieman pinta sai nukkaa, mutta minun silmääni sitä on tosiaankin vain hieman. Ei häiritsevästi. Värit pysyivät hyvänä. 

Sitten "keksin idean" laittaa huppariin yksiväristä joustista, ja huolimatta kankaiden välisestä paksuuserosta leikkasin palaset valmiiksi - eikä mielestäni kyllä radikaalisti haittaa käytössä. Selkä on Noshin vihreää raitajoustista (en hoksannut ottaa kuvaa selkäpuolelta). MUTTA jotain muuta mystistä tapahtui, ja huomasin taskujen olevan vähän eri korkeudella toisiinsa nähden VASTA ne ommeltuani! Pyörittelin kankaanpaloja turhan kauan, ja jotain meni siinä vaiheessa heikun keikun ja hupparitakista tulikin VInKsiN VoNksIn -huppari... Huuli pyöreänä katselin kätteni luomusta, mutta en jaksanut alkaa purkamaan. Luulen, ettei kuitenkaan näy tuolla liikenteessä neidin hypellessä enemmän tai vähemmän lauleskellessaan tätä tai tätä... Mutta arvatkaas, harmittaako tekijää tuo pieni kauneusvirhe.

Suosittelen kyllä tästä ihanuudesta juuri jotain hupparia tai jumpsuittia, sillä materiaali on ihanan jämäkkä ja paksu. 100% puuvillaa ja todellakin tällaiseen käyttöön kevään korvalla ja syksyn eskarin aloitusta ajatellen ihan nappi kangas. Kiitos vielä Nosh organics!

tiistai 14. elokuuta 2012

Neppareilla varioiden










Kävin muutama ilta sitten ruokaostoksilla lähiostoskeskuksessamme, ja pyörähdin samalla suosikkiputiikissani ajatuksena saada uusia ideoita ompeluksia varten. ICHIn uuden neulostakin nähtyäni aloin viritellä omaa versiota kyseisestä ihanuudesta. Oma nepparitakkini, rakkautta ensisilmäykselläni <3Tästä tuli kyllä aivan erilainen kuin esikuvastaan, mutta tykkään valtavasti. Onneksi piirsin kaavat, jotta pääsen tekemään vielä vähän paremman version pienillä parannuksilla. Kankaana EK:n palatrikoo (ihanan laskeutuvaa harjattua puuvillatrikoota), vaikka esikuvansa oli kyllä ohuen ohutta meleerattua neulosta. 

ICHIn takissa ei ollut neppareita eikä muistikuvani mukaan myöskään ylipitkiä hihoja, mutta minun versioni alkoi elää aivan omaa elämäänsä, ja nepparien ansiosta takista saa kolme erinäköistä mallia. Koristetikkasin kaksoisneulalla muutamia saumoja siniharmaalla langalla. Takana keskipalassa on rypytys, joka pussittaa aivan liikaa. Seuraavaan takkiin tuo korjataan, ja pituutta ehkä pari senttiä lisää. Kuvien laatu on tosi huono, sorry... 

torstai 26. toukokuuta 2011

Päiväkerhon kevätjuhlaan




Huomenna se on, meidän esikoisemme ensimmäinen päiväkerhon kevätjuhla <3 Vanhalla mekolla mennään, mutta tajusin "kauhukseni", ettei neidillä ole mitään pitkähihaista hihattoman mekon päälle. Onneksi kangaskaapista löytyi hyvin laskeutuvaa ja erittäin joustavaa valkoista trikooneulosta (onko seassa siis lycraa vai mitä, minä olen ihan ulkona noista virallisista termeistä - tiedän vain, miltä mikäkin kangas tuntuu ommella ja käyttää - ja mikä sopii mihinkin parhaiten ;D). 

Helmat levenevät edessä ja sivusaumoista ja jatkuvat hieman pidempinä alas. Eteen ompelin rypytetyt trikookaitaleet ja hihansuihin leikkasin reilusti leveyttä, jotta jäävät kivasti pussille. Lisäsin vielä etukappaleiden alaosiin muutamia perhosia valkoisesta pilkkupuuvillasta, jotka tikkasin kiinni tällä kertaa suoralla ompeleella. Trikoo on muutenkin niin hirmuisesti joustavaa, että satiiniompeleella perhosten reunat olisivat vallan kihartuneet! 

Niin, kun tuon röyhelöreunan olisi tarkoitus olla kuvan mukaisesti toisiansa vasten, niin tässä nyt on tällainen pieni ongelma...(Suunnittelemattomuus kostautuu näköjään väistämättä!) Auta naista mäessä: millaisen kiinnityksen itse valitsisit tällaiseen venyvään ja laskeutuvaan materiaaliin ja tällaiseen levenevään malliin? Haluaisin takkiin kuitenkin sulkemismahdollisuuden koska pienellä nuo helmat laahuttavat menossa miten sattuu, eikä takki näytä sitten yhtään kivalta. Itse ajattelin valkoisia neppejä, mutta millä tavalla? Puuvillaperhoset kävivät mielessä (neppi kiinni perhosen toiseen laitaan, ja perhosen toinen siipi ommeltaisiin yksinkertaisesti toisen etukappaleen reunaan), mutta kun tuo röyhelö on edessä! Toisena vaihtoehtona ajattelin kiinnittää piilo"lärpäkkeet" nepin toiselle osalle etukappaleen toiselle puolelle, ja toinen osa nepistä sitten näkyviin (joka tietysti vaatii joustamattoman tukikankaan - voisi olla vaikka pikkuriikkinen puuvillaperhonen?). Voiha hyvä ihme jos tästä nyt joku vielä selvän ottaa... Anteeksi. 

Juu, taidan turvautua rintaneulaan hätäkiinnitysvälineenä ja toivoa, ettei avaudu itsestään kesken juhlan ;) Jospa sitten keksisin (tai sinä, rakas lukijani!) käypä idean ;) Tai sitten ompelen parit nauhat röyhelön sisäpuolelle piiloon, ja sipaisen kiinni rusetilla :) 

Hei, tervetuloa vielä teille uusille lukijoille! Toivottavasti viihdytte!!! <3

torstai 10. helmikuuta 2011

Keväthaaveita




Kaiken "pakollisen" kiireen keskellä oli tehtävä jotain ei-niin-pakollista. Terapiaistunto koneen ääressä synnytti tällaisen Essumekon kuopukselle. Jo viime syksynä ostamastani Marimekon kankaasta tuli mielestäni ihanan raikas ja keväinen kokonaisuus keltaisella puuvillavuorilla. Tämä kaava on muokkaus Ottobren Peppi-tunikasta - arvelen mallin olevan edelleen liian leveä meidän pikkuneidille (vielä ei ehditty sovittaa), mutta väriensä puolesta tuo kangas on kuin tehty hänelle. Kyseisestä kankaasta leikkasin jo palat saman söpöliinin kesätakkia varten. Esikoiselle olen suunnitellut kesätakkia tästä ihanuudesta  kuosin tultua valikoimaan jo ajat sitten. Ehkäpä saan viimein suunnitelman toteutettua tämän kevään aikana. Minä <3 Marimekko.






PS. Tervetuloa uudet lukijat! Hauskaa, että liityitte mukaan - toivottavasti viihdytte :)