Maximekkoni

Olen jo kauan suunnitellut kesäksi itselleni trikoista maximekkoa. Sellainen valmistuikin jo melkein viikko sitten Kestovaippakaupan ihanasta mariininsinisestä viskoositrikoosta. Viskoositrikoo on mielestäni ihanteellinen kangas tähän tarkoitukseen laskeutuvuutensa vuoksi. Tein yläosan erikseen rypyttämällä rinnan alta framilonilla sekä rinnan päältä kaula-aukosta rypytyslankojen avulla. Erilliset olkaimet tein leveiksi ja asettelin takaa ristikkäin. Takayläosan rypytin kumilangalla. 

Helman osat rypytin niinikään framilonilla ja silitin toiseksi alimmaiseen helmakappaleeseen säännöllisin välein kullanvärisestä silitysmuovista/-kalvosta tällä hetkellä niin trendikkäitä ristejä. Odotusmasun kanssa mekko tuntuu kivalta, ei purista eikä paina ja laskeutuu silti kivasti :) Uskon, että vauvamasun hävittyäkin mekko soveltuu käytettäväksi yhtä hyvin - helmaahan voi helposti lyhentää, sillä en ole huolitellut sitä ollenkaan.

Erityisesti yläosan istuvuuteen sekä helman ristiyksityiskohtiin olen tyytyväinen. Yksityiskohdista huolimatta kokonaisuus on yksivärisyytensä ja laskeutuvuutensa vuoksi rauhallinen ja sopii minusta maxipituudestaan huolimatta tällaiselle myös lyhyelle ja tällä hetkellä keskivartalostaan kohtuullisen paksulle käyttäjällekin ;) 

Kahdelle kevätnäytökseen

Esikoisen tanssikoulun kevätnäytökset ovat tänä iltana, ja esiintymisasuna kuuluu olla mekko, jossa on helppo liikkua. Lisäksi esitykseen kuuluu ottaa oma nukke. Teinkin mekot sekä tytölle että nukelleen, tietysti. Esiintymään pääsee kuulemma Tähkäpää, ja tyttö valitsi mekkoon vaaleanpunaisen trikoon. Mallina on jälleen kerran Mekkotehtaan Katariina, nuken mekko on tehty omalla kaavalla Katariinaa mukaillen. Trikoo on EK:sta, hieman murrettua vaaleanpunaista mutta ei vaaleinta - olisiko murrettu pinkki sitten se totuudenmukaisin ilmaus väristä. Etukappaleisiin silitin sudenkorentoja kultakimalteisesta silistyskalvosta. Joustopitsi  on lähikangaskaupastamme kivenheiton päästä. Pahoittelen keskimmäisen kuvan heikkoa laatua.

Twinkle, Twinkle, Little Star!

Eilen sain inspiraation, joka oli heti toteutettava. Kokeilin silitysmuovia (/-kangasta/-kalvoa, miksi kukanenkin tätä haluaa kutsua) koko ommeltavalle kappaleelle - ikäänkuin kuosittaa/kuvioida koko kappale - ja omaan silmääni lopputuloksesta tuli kyllä aikas kiva: 

StARa -leggarit ja -pipo.

Ainut mikä mietitytti, oli muovin kestävyys venytyksessä, sillä sekä pipossa että leggareissa venytystä tapahtuu. Minulle tuo silitettävä muovi on hieman liian korkeaa matematiikkaa, koska sen silitysaika näkyy olevan todella tarkka: jos silittää liian vähän, ei kiinnity (onneksi voi aina silittää lisää), jos taas liian kauan, ei kiinnity silloinkaan - ainakaan oman kokemukseni mukaan, ja tässä ei sitten enää auta silittää lisää. Näissä harmitti erityisesti pipon kohdalla muutaman tähden kiinnittymättömyys. Ilmeisesti silitin liian kauan. Onko teillä muilla kokemusta silitysmuovista? Tämän muovin olen hankkinut PikkuPiltin Jonnalta, aiemmat käyttämäni LaraLil -blogin Annalta. 

Hmm. Muovi on niin houkuttelevaa sen antamien mahdollisuuksien vuoksi, joten en todellakaan aio luovuttaa vaan testata kärsivällisesti edelleen. Ensimmäisessä silitysmuovikokeilussani kuvat ovat pysyneet aivan hyvin, mutta näiden kohdalla oli kyllä aika suuri yllätys, ettei muovi kiinnittynytkään. Trikoo on pehmeää, joustavaa puuvillajerseytä EK:sta. Ihana laatu, eikä hintakaan ollut paha. Kaavat ovat omia.

Hauskaa vappua kaikille! Täällä on aikas viileää, mutta jospa se kesä kylmistä ilmoista huolimatta tulisi piakkoin, kun nyt siirrytään jo toukokuun puolellekin!

Party tunic!

Neljävuotiasta juhlitaan huomenna ja ylihuomenna, ja valmisteluihin onkin mennyt kaikki "ylimääräinen" aikani. Eilen kävi mielessä ensimmäistä kertaa, mitä itse pukisin päälleni, eikä vaatekaapista löytynyt - tietenkään - yhtään mitään kelvollista. Illalla ompelin "hätäapujuhlatunikan" ilman kaavoja, koska työhuoneeni toimii tällä hetkellä keittiöremontin varastona kaikkine tiskialtaineen, uuneineen ja laatikostoineen, enkä pääse kaava-arkistolleni ollenkaan. Uskomatonta, mutta totta. Pakollinen ompelutauko on kestänyt jo aivan liian kauan...

Tunikan tein mahdollisimman riskittömästi, jotta saisin säästettyä aikaa turhilta korjailuilta. Maltillisesti lepakkohihainen tunika sai empireleikkauksen ja kuminauhakujan (etukappaleen yläosa on pikkuriikkisen liian lyhyt minulle ja kuminauha ehkä hieman liian löysällä, mutta ei häiritsevästi), sekä leveät "resorit" hihansuihin, jotka ovat hieman pussittavat. Hihat ulottuvat kyynärtaipeeseen eli ovat 1/2-pituiset. Helman jätin huolittelematta ja yksityiskohdaksi silitin hopeisesta silityskalvosta tuollaisen "sydänpilven". Tämän tunikan kohdalla muistin vain erään pikkuseikan: lepakkohihat eivät oikein sovi minulle... Ne voisi tietysti muuttaa "tavallisiksi" hihoiksi, mutta kangasta ei ole enää jäljellä. Harmistuttaa, mutta tämän on nyt vältettävä, kun aikaa ei ole käytettäväksi tähän enempää.

Leivoin joku sunnuntai pitkästä aikaa perunarieskasia. Olivat muuten hyviä, enkä muistanutkaan, kuinka nopeaa rieskojen leipominen on. Suosittelen :)

Autojen tuunausta sydämellä

Hei vaan, syksy saapui ja piti saada pienimmälle jotain settiä. Pikkukiisken piirtämä ihana kaupunkiautotrikoo piristyi entisestään Emo-tuotannon kangasvärillä (varmaan on jo keksitty kymmeniä kertoja, mutta ah, kun on kivaa!). Alaosaksi ompelin velourhaaremit, joihin leikkasin silitysmuovista vihreät sydämet sekä etulahkeisiin että peppuosaan. (Edit: silitysmuovia käytin aiemmin mm. täällä ja muovin tilasin taannoin täältä.) Liivimekko on todella lyhyt ja oikeastaan sitä voisikin kutsua liiviksi, sillä ryömivälle lapselle mekot ovat aivan liian epäkäytännöllisiä. Leikkasin liivin kuitenkin tyttömalliseksi, helmaa kohden leveneväksi. Housujen vyötäröresori on aivan liian löysä, joten se menee vielä purettavaksi ja saumuroitavaksi.

(Edit2: lopputrikoota en osaa enää käyttääkään tuunaamatta. Tähänhän voisi käyttää kivasti vaikkapa pinkkiä, oranssia, turkoosia, punaista, violettia... Melkein mitä vain <3)

Juhannustaikoja

Juhannusaaton iltaa vietettiin kuopuksen iki-ihanan kummiperheen luona. Sitä ennen sain kuitenkin erään keskeneräisen työn saatettua valmiiksi. Itselleni valmistui tUNika kellohelmalla ja muutamalla muulla pikkujujulla. Ihanaa leikattavaa ja silitettävää silityskangasta (muovimaista paperia, muistuttaa ehkä etäisesti valokuvapaperia) löysin muutamia viikkoja sitten täältä (ah, miten suloinen blogi!). Kangas/paperi/muovi oli suolaisen hintaista, mutta aivan ihanaa, ja tunikan helmaan leikkasin ja silitin tällä kertaa vaaleanpunaiset sydämet. Pikkuhihoihin laitoin puhvia ja rypytystä sopivan söpösti, kuten myös kaula-aukon etuosaan sekä rinnan alle ;). Kaava on muokattu reilulla kädellä FB:n oe:läisten tunikasta.

Ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille! Juhannustaiat kuuluvat ymmärtääkseni sinkuille, mutta en aio heittää kirvestä kaivoon vaan kokeilen, tepsisiköhän vielä tuohon armaaseen aviomieheeni :) Ainakin tykkäsi tunikasta.