Vihreitä

Meillä aloitetaan muutaman päivän kuluttua ekaluokka, eikä viskarikaan mikään pikkujuttu ole. Vihreinä siis syksy aloitetaan meillä ;) Noshin uutuuksista* valmistui ekaluokkalaiselle trendikäs kameramekko ja viskarille vekkuli vetskaritunika.

Yksinkertaisuudessaan mekosta tuli minusta ihana. Syksyllä alle tummaa pitkähihaista ja -lahkeista esimerkiksi Noshin grafiitinvärisestä jerseystä! Lisäksi visioin taskuja etukappaleelle, mutta aika ja matsku olivat rajalliset. Mukavan yksityiskohdan olisi voinut tehdä eteen laittamalla kuminauhakujaan tummat kiristysnauhat. Mutta "cooli" on näinkin! Kaava mekkoon on oma.

Vetskaritunikan juju on tietysti vino vetoketju ja tasku. Huppu olisi ollut kiva, mutta materiaalia ei riittänyt ihan huppuun saakka. Trendikkäästi takahelma on pidempi ja pyöristetty, sekä hihat ylipitkät. Tunika on kapeahkon laatikkopaidan mallinen. Kaava on tässäkin oma. 

Kumpikin tyttö on tyytyväinen saamaansa vaatteeseen, vaikka aluksi heillä väriin olikin totuttelemista :) Kaunis, hieman murrettu, kylmähkö vihreä.

*Blogiyhteistyö.

Lumivuori-mekko

Esikoisen esikoulun kevätjuhlaan valmistui taannoin niinikään kloriitilla vaalennettu liehuhelmainen jerseymekko. Samalla ajatuksella tehty kuin viisivuotiaan Laava-mekkokin. Puolipitkät hihat sopivat mielestäni tähän kokonaisuuteen sekä hoikalle ja sirolle käyttäjälleen erityisen hyvin.

Laava-mekko

Trikoinen juhla-/arkimekko erinäisiin rientoihin syntyi viisivuotiaamme päiväkodin kevätjuhlaa varten. Tästäkin on siis jo aikaa. Kaava tähän liehuhelmamekkoon on oma sovellus (="summassa leikkasin"). Mariininsinisen elastaanijerseyn kuvioin kloriitilla suihkepullon avulla. Mekkoa alettiin pinkin väristen roiskeidensa vuoksi nimittää Laava-mekoksi. Haluan tästä kankaasta samalla tekniikalla itsellenikin jotain <3

Dalmatialais-svetarimekko

Blogipostailuni tiheys on ollut naurettavan harvaa. Siihen on kuitenkin enemmän kuin pätevät syyt. Meidän vauvamme joutui kiireelliseen suurehkoon leikkaukseen tammikuussa (ollessaan tuolloin hiukan alle 3 kuukauden vanha), josta toipuminen on vienyt tehokkaasti kaiken vapaa-ajan (niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla). Lisäksi jostakin "saimme" erittäin äkäisen pöpön juuri talviloman aikana, joka vei ensin kaksivuotiaan viikoksi petiin, ja tällä hetkellä kaikki kolme isompaa ovat olleet tai ovat sairaina. Nyt toivon sydämeni pohjasta, että pienimmäinen säästyisi ja olenkin oleillut hänen kanssaan yläkerran makuuhuoneessamme isän hoitaessa muita lapsia 24h/vrk. Huh-huh. 

Mutta ehdin kuitenkin talviloman alkajaisiksi kokeilla visiotani svetarista, joka syntyi jo tovi sitten. Kaksivuotiaallemme halusin tällaisen takaa pidemmällä helmalla toteutettavan collegepuseron/-tunikan, ja kun kangasvarastoista löytyi Kestovaippakaupan ihanaa luonnonvalkoista joustocollegea, tuli halu yhdistää siihen jotain mustaa yksinkertaista kuviota. Kankaanpainovärini ovat jo yli pari vuotta vanhoja ja siksikin halusin käyttää ne mahdollisimman pian pois, mutta hieman epäilin, josko vielä ovat kunnossa. Silitin perusteellisesti värin kuivuttua kiinnityksen, mutta silti ensimmäisessä pesussa väri haalistui huomattavasti. Teinkö jotain väärin, vai onko tähän syynä juuri tuo värin vanheneminen? Tiiviisti värini olen kyllä säilyttänyt, mutta kai niilläkin joku raja säilyvyydessä on... 

Kuinka ollakaan, minusta tuo täplien haaleneminen ei ollut ollenkaan epäonnistuneen tai virheen näköinen, vaan olen siihen erittäin tyytyväinen! Mielestäni nuo epätasaisesti haalenneet täplät ovat aivan ihanat, ihan kuin ne olisi tarkoitettu olemaan juuri tuollaiset. Kun tällaiset kankaanpainokonstin osaisikin, tekisin lisää tällaista jälkeä. Ainut mutta tässä on se, miten tulee pesuja kestämään myöhemmin. Tätä kun ei toistaiseksi ole pesty kuin sen ainoan kerran, ja sitten pikkuneiti sairastui ja vasta eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Sovituskuvakin jäi siksi vielä ottamatta. Pesun jälkeen silitin vielä uudestaan erittäin perusteellisesti ja toivon, että loppu väri olisi nyt kiinnittynyt.

Valkoinen kangas on ottanut itseensä jonkin verran tuota irronnutta mustaa ja on nyt hivenen harmahtavan luonnonvalkoinen, mutta minusta se näyttää vain ihanalta tarkoitukselliselta kulahtamiselta (!!! :D ). Kuvissa sitä ei näy, vaikka yritinkin kovasti saada näkyviin. Tämä on ihan täysin mekkopituinen, mutta ei haittaa, tein tarkoituksella hihoihinkin pituutta käännettävien resorien muodossa.

KUUSI -mekko-leggari-haalari

Iki-ihana Verson Puoti teki suunnittelemani Kuuset kankaaksi :) Heti saatuani kangasta käsiini, oli siitä tehtävä mekko-leggings-haalariyhdistelmä. Muuta sopivaa resoria ei tällä hetkellä ollut omissa varastoissani, kuin mustaa. Suunnittelin alunperin laittavani mm. marjapuuron, leijonankeltaisen, valkoisen tai vihreän resorin lahkeisiin ja kanttauksiin. Vähän nyt on reilummasti poikamainen kokonaisuus päällä tuolla mustalla resorilla tehtynä, mutta kun kerran kantaja on niin päästä pottuvarpaan kärkeen tyttöneiti, niin ei haittaa ;) Kuusi-kangasta voit ostaa täältä, klik!

Off topic: Kuvaukset menivät siihen asti mukavasti, kunnes äiti meni laittamaan imurin päälle. Se meinasi hieman vetää suupieliä alaspäin, kun desibelit nousivat vähän turhan korkeiksi ;)

Puutarhapiilottelua asfaltilla

Tämä hupullinen liivimekko valmistui jo aikaa sitten keväällä sisaruskuvaa varten, mutta on jäänyt postaamatta. Myös isommat saivat aikoinaan omat Puutarhapiilotunikansa, mutta ne ovat pitkähihaiset ja pyykissä tällä haavaa. Jokaisen vaatteeseen maalasin tai väritin kangastussilla eri väriset kukkaset - isoimmalla vihreää ja keskimmäisellä keltaista. Tämä tussilla väritetty neonpinkki on valitettavasti haalistunut pesussa - pitäisi maalata oikeilla kankaanpainoväreillä uudelleen. Omasta kokemuksestani voinkin sanoa, että kankaanpainovärit ovat ainoa vaihtoehto, jos mielii värien säilyvän pesusta pesuun. 

Tästä mekkosesta tuli kyllä aika katu-uskottava, omaan makuuni ;) Olihan tuo jo aikakin saada postattua jotain Puutarhapiilosta. Onneksi tätä ihanuutta on vielä jonkin verran jäljelläkin :)

Huppumekkonen

Hiippahupullinen mekkonen valmistui toissapäivänä syksyä ajatellen kolmannelle neidillemme. Yksinkertainen ilman minkäänlaisia kikkailuja, vaikka ideoita olisi jos millaisia - mutta aikaa ei (se iänikuinen keittiöremontti!!! Huoh.). Sekä joustis että resori ovat Metsolasta. Taskukaaret ovat liian laajat omaan makuuni ja harmittaa, kun en ommellut kiinni taskuja yksinkertaisesti kaksoisneulalla, vaan menin valitsemaan yhden ompelukoneen jousto-ompeleista. Tuolla ompeleella ei vain tullut tarpeeksi siistin näköinen. Mekon koko on n.74 mutta tämä menee varmasti kauan pitkähköjen hihansuuresoreiden ansiosta.

Maximekkoni

Olen jo kauan suunnitellut kesäksi itselleni trikoista maximekkoa. Sellainen valmistuikin jo melkein viikko sitten Kestovaippakaupan ihanasta mariininsinisestä viskoositrikoosta. Viskoositrikoo on mielestäni ihanteellinen kangas tähän tarkoitukseen laskeutuvuutensa vuoksi. Tein yläosan erikseen rypyttämällä rinnan alta framilonilla sekä rinnan päältä kaula-aukosta rypytyslankojen avulla. Erilliset olkaimet tein leveiksi ja asettelin takaa ristikkäin. Takayläosan rypytin kumilangalla. 

Helman osat rypytin niinikään framilonilla ja silitin toiseksi alimmaiseen helmakappaleeseen säännöllisin välein kullanvärisestä silitysmuovista/-kalvosta tällä hetkellä niin trendikkäitä ristejä. Odotusmasun kanssa mekko tuntuu kivalta, ei purista eikä paina ja laskeutuu silti kivasti :) Uskon, että vauvamasun hävittyäkin mekko soveltuu käytettäväksi yhtä hyvin - helmaahan voi helposti lyhentää, sillä en ole huolitellut sitä ollenkaan.

Erityisesti yläosan istuvuuteen sekä helman ristiyksityiskohtiin olen tyytyväinen. Yksityiskohdista huolimatta kokonaisuus on yksivärisyytensä ja laskeutuvuutensa vuoksi rauhallinen ja sopii minusta maxipituudestaan huolimatta tällaiselle myös lyhyelle ja tällä hetkellä keskivartalostaan kohtuullisen paksulle käyttäjällekin ;) 

Inkkarikesäinen multistripes

Nosh Organicsin ihana Outi kyseli minulta, haluaisinko kokeilla heidän uutta Multistripesiaan. Ja tottahan toki halusin! Tämä kangas on kyllä minun makuuni :) Itselleni tulee jotenkin nostalginen fiilis näiden värien yhdistelmästä: 80-lukuinen, mutta raikas. 

Raidoista kun on kyse, halusin hyödyntää niiden mahdollisuuksia kaavoituksen keinoin, ja lopputuloksesta tuli ainakin omasta mielestäni hieman intiaanimainen symmetrisine diagonaaliviivoineen sekä hieman murrettuine väreineen. Helman sekä hihansuut leikkasin ja ompelin pussimuotoon tuodakseni mekkoon vähän kontrastisuutta vinoraitojen rinnalle. Lisäksi jujuna selässä on metallivetoketju. Alun perin mekkoon oli tarkoitus tehdä bodyosa peittämään vielä käytössä olevan vaipan, mutta laiskuus ja kiire veivät voiton ja mekko on toistaiseksi pelkkä mekko. Voi kuitenkin olla, että valmiiksi leikattu yksivärinen bodykappale löytää vielä tiensä mekkoon - sehän on helppo kiinnittää myös jälkeenpäin vyötärön poikkisauman ansiosta.

Joku saattaa pohtia, miten vinoon langansuuntaan leikattu joustava trikoo käyttäytyy. Olen joskus aiemminkin tehnyt samanlaisia ratkaisuja, ja oman kokemuksen mukaan ei ole tullut ongelmia, sillä käytän saumoissa framilonia estääkseni venymisiä. Selän vetoketjun kupruilemista estääkseni silitin kankaaseen tukikangassuikaleet. Vetoketjun yläosa (käänne) ei aivan priimasti onnistunut, ja muutenkin kaavoitin mekosta minineidillemme omaan alkuperäiseen visiooni nähden turhan väljän. Käyttöön tämä kuitenkin pääsee ehdottomasti, itse asiassa tykkään aika paljon tästä :) Alaosaksi suunnittelin jo eriparisesti kohdistettuja leggareita samaisesta kankaasta. Kiitos taas Noshille!

Oi, nyt se on kesä (vaikka lämpimämpääkin saisi olla)! Tämä on ehdottomasti paras vuodenaikani, eikä tällä hetkellä tilannetta ainakaan huononna perheemme pään maanantaina alkava viikon loma! Tätä on totisesti odotettu! Esimakua oikeasta kesälomasta saadaan siis maistella täällä - olen niiiiiin onnellinen :) Meidän kesämme täyttyy kellon ympäri kestävästä ulkona olemisesta, yhteisistä yösalaateista miehen kanssa, pienistä kivikkopenkkisuunnitelmista ja lasten piha-ammeleikeistä - sekä pienimmän perässä juoksemisesta. Vauhtia ja liikuntaa ei tältä mammaltakaan siis puutu! Mitä teidän kesänne pitää sisällään?

Kahdelle kevätnäytökseen

Esikoisen tanssikoulun kevätnäytökset ovat tänä iltana, ja esiintymisasuna kuuluu olla mekko, jossa on helppo liikkua. Lisäksi esitykseen kuuluu ottaa oma nukke. Teinkin mekot sekä tytölle että nukelleen, tietysti. Esiintymään pääsee kuulemma Tähkäpää, ja tyttö valitsi mekkoon vaaleanpunaisen trikoon. Mallina on jälleen kerran Mekkotehtaan Katariina, nuken mekko on tehty omalla kaavalla Katariinaa mukaillen. Trikoo on EK:sta, hieman murrettua vaaleanpunaista mutta ei vaaleinta - olisiko murrettu pinkki sitten se totuudenmukaisin ilmaus väristä. Etukappaleisiin silitin sudenkorentoja kultakimalteisesta silistyskalvosta. Joustopitsi  on lähikangaskaupastamme kivenheiton päästä. Pahoittelen keskimmäisen kuvan heikkoa laatua.

Hippiäisen mekkotakki

Pikku-hippiäisemme sai Marimekon samannimisestä puuvillasta itselleen hauskan vintagehenkisen meKkOTakin. Helma on mallia "high-low", eli edestä lyhyempi ja takaa pidempi. Valitsin eteen mustat mattanapit kahdella reiällä, ja napit kiinnitin tehostevärisellä langalla kankaassa olevien keltaoranssien pikkukukkasien sävyyn. Hihat on tarkoitettu 3/4-pituisiksi, mutta säästäväinen äitihän leikkaa aina "kasvunvaraa"... Mustat sukkikset tämäkin kaipaisi, mutta niitä ei vielä tähänkään hätään ollut neidin koossa lasten vaatevarastoissa. 

Tykkään tästä itse kovasti, ja tällainen onkin tehtävä vielä ainakin lyhythihaisena ja ehkäpä hihattomanakin - joistakin Marimekon ihanuuksista, tietty. Hippiäinen oli joulun jälkeen alessa (tätä oli vihreäpohjaisenakin), ja tämän mekkotakin kangas tuli maksamaan noin 11 euroa, jollen ihan väärin muista. Ei paha ollenkaan minusta.

Katariinan kevät

Kevät se on kynnyksellä, kun Mekkotehtaan kirja kaivettiin työhuoneen kirjapinosta ja kierrätyspuuvillat kaappien syövereistä. Koska keskimmäisen syntymäpäivä lähestyy, valmistui kuopukselle tulevia juhlia ajatellen Katariina taannoin kirpulta löytyneestä iki-ihanasta puuvillasta. Tätä on onneksi vielä monta metriä jemmassa <3 Koko on pienennetty pienimmästä Katariinasta kokoon n.74, ja hihan pituutta muokkasin vähän lyhyemmäksi kirjan pitkähihaisesta versiosta. Juhlapäivänä mekon kanssa puetaan tyylikkäästi mustat sukkikset ja ehkäpä vielä "nappaskengätkin".

Peacock-mekko ja vanhasta uutta

Koska olen jonkin verran tykästynyt myös omiin vaatteisiin sekä yhtä lailla ihaniin kuoseihin, oli tästä metsolan ihanasta velourista tehtävä itselleni mekko. Tämä on jo kauan aikaa odottanut kuvaamista, vaikka onkin ollut ahkerassa käytössä. Tai ehkä juuri siksi onkin odottanut. Kuminauha rinnan alla, helman leikkasin vähän kellomaiseksi, jotta laskeutuu kauniimmin. Mekko on polviin saakka pitkä ja vähän turhan pitkä omaan makuuni (ja pituudelleni), joten ajattelin lyhentää sen tulevaisuudessa tunikamittaan, puolireiteen. Hihansuut leikkasin pussittaviksi ja tein kuminauhakujan. Hihat on aina kiva vetää vähän kasaan käsivarteen :)

Vaatekaappi pullisteli vanhoja rikkinäisiä ja jollakin kummalla tavalla kutistuneita farkkuja, joten ne oli saatava pois tieltä. Kaikille neideille syntyi niistä pikasurautuksena suikalefarkkuhamoset, mutta pienimmän hamonen jäi kuvaamatta neidin ollessa päiväunilla. Pienimmän hamosessa on myös yksityiskohtia taskuista.

Niin, ja alkuviikosta perheemme sai uuden jäsenen.

Me kaikki ollaan ihan in Love!