Perhoset vol 2.

Tänään on ollut helppo päivä lasten kanssa. Ovat leikkineet paljon yhdessä, etsineet aarrekartan avulla aarretta, joka oli piilossa työhuoneen sohvan takana. Olen saanut hyvällä omallatunnolla touhuilla ruuanlaiton ohessa omiani kun lapset ovat puolestaan hoitaneet oman työsarkansa, leikin <3

Olihan se sitten tehtävä toinenkin perhoshame runsaammalla helmanrypytyksellä, lasten kerrankin touhutessa tyytyväisinä omiaan. Tämänkin voisin myydä, jos esikoisemme ei hamoseen satu ihastumaan niin, että haluaisi sen itselleen. Ilmoittelen kunhan keskustelen asianosaisen kanssa ;) Tämä on mielestäni kooltaan n.98. En siis ole kaavoja vielä piirtänyt joten siksi tällainen arvausleikki. Ottobren ilmoittamien mittojen mukaan taas vastaa kokoa 92 mutta ainakin meidän esikoiselle (joka käyttää kaksoiskokoa 98/104 ja on tosin hoikka ja rakenteeltaan siro tyttö,) hamonen on jopa aavistuksen löysähkö vyötäröltä. Jos myyn, hinta on 23,- (kangasta meni enemmän kun kokokin on sen verran suurempi ja helma runsaampi, ja kahden perhosen applikaatio). Kysele s-postin kautta, jos kiinnostuit :) Voihan sitä aina tehdä omalle tyttärelleen toisen, jos nyt niin tykästyy. 


Tulipas tuosta mieleeni heittää ilmaan kysymys: Innostuvatko omat lapsenne heille tekemistänne vaatteista? Tuleeko itse tehdyistä vaatteista niitä "lemppareita"? Meillä nimittäin on niin, että lähes ainutkaan vaatekappale, jonka olen omilleni tehnyt, ei mene lapsen omasta aloitteesta päälle. Tai no, kyllä kuopus suostuu laittamaan mitä päälle puetaan, mutta esikoinen - ah sitä valikoivuutta! Ja miten turhauttavaa äidille..

Mutta kesäfiiliksissä näköjään ollaan, ihan huomaamatta, kun tässä nyt on niin paljon sääkin lauhtunut ;) Tule pian, kevät! Mukavaa viikon alkua teille kaikille!

Perhonen liihotteli hamoselle

Ihan lyhyt postaus tässä maanantain piristykseks(en)i  :) Reilumpia jämäpaloja tahtoo jäädä aika paljon. Sellaisia, joita ei kannata applikointeihin varastoida kun ovat niinkin isoja. Sellaisista syntyi sitten eilen iltasella pikkuruinen velourhame perhosella (mittailin tuossa ja tarkistin Ottobren mitoista koon olevan 68 mutta uskon että menee isommallekin, ainakin hoikalle jopa kokoa 80 käyttävälle lapselle). Olisin halunnut helmaan enemmän rypytystä, mutta miten sen teet jos kangas riitti tähän nippanappa. Vyötäröresori metsolan jämäkkää resoria. Minusta tuo vihreä velour on vain aina yhtä ihanan sävyistä <3 Applikointikangas kierrätyskangasta, huutiksesta jokin aika sitten huudettu verho(?). Samaisesta kankaasta olen suunnitellut takkia, tunikaa tai hametta. Saa nähdä, mihin muotoon se vielä taipuu. Kun vain ehtisi toteuttaa kaikki suunnitelmansa! 

Tämä hamonen on nyt sitten ostettavissa, jos jotakuta kiinnostaa :) Hinta 20,- Kokolappuja minulla ei valitettavasti ole noin pieniin vaatteisiin toistaiseksi ollut, kun olen noita pieniä vaatteita niin vähän tehnyt. Jos haluaisit ostaa, laita s-postia osoitteeseeni rockingskidi (at) gmail.com. 

Kiitos vielä ihanista tunnustuksista! Olen niistä kovin ilahtunut! Postailen sen sitten vähän paremmalla ajalla :) 

Punaista ja vihreää

Taas on kulunut viime postauksesta aikaa enemmän kuin "laki sallii". Nytkään ei suurempia, yksi setti Korua lyhyellä hihalla ja vihreällä alaosalla sekä helman kääntöä ja selän nepitystä vaille valmis, omasta mielestäni 60-lukua henkivä, liivari viime postauksessa esittelemästäni amerikanpuuvillasta. Ajattelin kuitenkin postata senkin, kun en kuitenkaan ehdi tai muista viikonlopun aikana sitä postailemaan erikseen valmiina. Ompeluelämäni on nyt ollut tavallista hiljaisempaa, sillä olen jälleen tarttunut "härkää sarvista" ja kaivanut graduni virtuaalisen pöytälaatikon uumenista ja alkanut kypsytellä ajatusta valmistumisestani jonain kauniina päivänä lähitulevaisuudessa. 

Liivimekon kaavat piirsin parisen viikkoa sitten ja tavoittelin 60-luvun tyyliä. En kuitenkaan rohjennut laittaa helmaa yhtä kapoiseksi kuin tuon ajan mekkosten luonteeseen kuului, vaan piirsin käyttäjäystävällisemmän mallin. Tähän versioon valitsin yläosaksi ja koristenappi"lärpäkkeisiin" pilkullista puuvillapopliinia. Nappien väriä pohdin pariinkin otteeseen, valitsisinko hillityt valkoiset, menevät mustat vai nuo villit vihreät. Edelleenkään en tiedä, oliko valintani paras mahdollinen - onneksi napit voi vaihtaa helposti, jos pakottava tarve siihen tulee! Tämä eka versio on noin kokoa 92 - sovittaa en tytöillemme vielä ehtinyt. Itse tykkään kyllä tästä :) Kaapissa odottelee joustavaa vakosamettia, josta voisi tulla myöskin kivannäköinen samalla kaavalla jollakin retrokankaalla ja sopivilla napeilla tehostettuna. 

Koru-setin tunika paksuhkoa trikoota (liekö resoria, mutta minusta toimii kivasti ihan varsinaisena trikookankaanakin), applikoinnit amerikanpuuvillaa. Taskut elastaanitrikoota. Legginsit samaa elastaanitrikoota kuin tunikan taskut ja tehty samalla kaavallani kuin nämä Rock-leggarit velourista. Tämä setti on koossa 110. Nämäkin ovat yhdessä aika hauskat :) Taskut piristävät kivasti ainakin omaa silmääni tavis-Koru-paitojen jälkeen!

Vielä kyselisin teiltä tällaista yksinkertaisimmista yksinkertaisinta asiaa: Miten oikeasti kaksoisneulalla voi saada hyvää jälkeä aikaan? Jotain kikkoja? Vinkkejä? Uudella koneellani tulee hyppytikkiä (toinen ylälanka on pupulle sukua) ihan hirveästi!  Täällä ollaan ihan ymmyrkäisenä. Voisiko joku neuvoa jos on ollut samaa ongelmaa näin yksinkertaisessa asiassa? Langoituksen olen yrittänyt jos kuinka monesti tarkistaa ja lukea ohjekirjastakin, mutta minkään ei pitäisi olla vinossa. Hmm. En voi kuitenkaan uskoa, että noin laadukas kone voisi olla niin huono, joten uskon ja toivon, että vika on minussa. Jos jotakuta kiinnostaa, koneeni on Bernina Aurora 440QE. Kokemuksia?

Lopuksi vielä toivotan teille kaikille 

mukavaa viikonloppua ja 

tervetuloa uusille lukijoille!<3

Ystävänpäivä ja paukkuva pakkanen

Yhdeksältä tänään mittarimme näytti kolmeakymmentä miinusastetta. Aurinko paistaa ihanasti mutta lasten kanssa taidetaan kuitenkin pysytellä tämä päivä sisällä. Olohuoneemme sohvalla onkin ihanaa köllötellä koko perheellä. Sohvan on rakentanut sohvantekijäystävämme, jonka kanssa suunnittelimme sohvan yhdessä. Kokonaisuus ei ole vielä aivan valmis - yksi osa puuttuu u:n muotoisesta ihanuudesta <3 Postailen kuvaa kyllä sitten kun viimeinenkin osa kotiutuu :)

Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, on ainakin esikoisella kesä mielessä! Jos suinkin mahdollista, on jonkunlainen prinsessamekko aina saatava päälle :)

Ostin kuukauden päivät sitten suloista punaista amerikanpuuvillaa, josta olen suunnitellut liivaria pienemmälle neidille.  Luulin, että neljästoista päivä olisi vasta huomenna, mutta sainkin jokin aika sitten pari ihanaista ystävänpäivätervehdystä viestinä puhelimeen <3 Ihanaa ystävänpäivää teille kaikille, ihanat lukijani!

Hiljaa hyvä tulee...

Niitä keskeneräisiä lupailin jatkavani, joten tässä muutama valmistunut. Minusta on aina hauska tehdä vielä lopuksi viimesilauksen pölyjen ja langanpätkien puhdistus, tarpeen vaatiessa silitys ja lopuksi kiinnittää vielä tuotelappu ;) Vähän niinkuin pienenä tyttönä leikittiin kauppaleikkiä leikkimökissä oikeilla (tyhjillä) ruokapakkauksilla ja maksettiin oikeilla (vanhoilla) rahoilla... :D Erona lapsuuden muistoihini on, ettei tämä ole leikkiä, mutta yhtä mukavaa kyllä! 

Re-made -housut on tehty aikuisten housuista, joista sain mukavasti myös taskut suoraan näihin lasten housuihin. Vyötärön lisäksi lahkeissa on pitkät resorit, tosi perusmalli muuten. Velourpuseroissa pupuja ja t-rexejä. Tuo t-rexien tumma petrooli velour on kyllä uskomattoman vaikea kuvattava, ja vaikka yritin saada väriä näkymään mahdollisimman todenmukaisena, en onnistunut yrityksessäni kovinkaan hääppöisesti.

Kunpa saisi jossakin välissä aikaa tehdä jotain kesävaatteitakin! Suunnitelmissa resorillisia housuja kesäversiona, capripituisina jne. Yhtenä päivänä piirsin myös liivihameen kaavan 60-luvun tyyliin - kapeahko, lyhyt malli etukappaleen poikkisaumalla ja isoja nappeja... Tuon kaavan haluaisin ehtiä koeommella, ihania punaisia, valkoisia, mustia ja vihreitä nappejakin on jo ostettu valmiiksi :)

PS: Lisäsin muutaman käyttäjäkuvan ennen joulua ompelemistani puudelitunikoista. Käykää kurkistamassa suloisia malleja! :)

Keväthaaveita

Kaiken "pakollisen" kiireen keskellä oli tehtävä jotain ei-niin-pakollista. Terapiaistunto koneen ääressä synnytti tällaisen Essumekon kuopukselle. Jo viime syksynä ostamastani Marimekon kankaasta tuli mielestäni ihanan raikas ja keväinen kokonaisuus keltaisella puuvillavuorilla. Tämä kaava on muokkaus Ottobren Peppi-tunikasta - arvelen mallin olevan edelleen liian leveä meidän pikkuneidille (vielä ei ehditty sovittaa), mutta väriensä puolesta tuo kangas on kuin tehty hänelle. Kyseisestä kankaasta leikkasin jo palat saman söpöliinin kesätakkia varten. Esikoiselle olen suunnitellut kesätakkia tästä ihanuudesta  kuosin tultua valikoimaan jo ajat sitten. Ehkäpä saan viimein suunnitelman toteutettua tämän kevään aikana. Minä <3 Marimekko.

PS. Tervetuloa uudet lukijat! Hauskaa, että liityitte mukaan - toivottavasti viihdytte :)

Liivihame-palkinto ja kuopuksen taidetta

Vihdoinkin sain valmiiksi arvonnan toisenkin palkinnon. Kestänyt on, olen pahoillani Sani! Nyt kun mies on palannut työmatkalta ja tilanne vähän tasaantunut, pääsin koneen ääreen PITKÄSTÄ aikaa :) Toive palkinnon suhteen oli luumu/violetti liivihame hirviapplikaatiolla. Applikaation värin sain itse päättää ja valitsin tuollaisen pinkin tähtipuuvillan hauskaksi kontrastiksi aiheen kanssa. Kun en tiennyt enempää saajan suosikkiväreistä, otin varman päälle ja valitsin pinkkiä, kun on kyseessä pikkutyttö ;) En valitettavasti saanut Hirvi-liivarista kokokuvaa, kun on kooltaan sen verran jo iso vaate, eikä luonnonvalostakaan ole näin öisin apua (paitsi kesällä, voi kun odotan sitä!). Toivottavasti pikkuneiti tykkää. Keskeneräisiä ompeluksia olisi hyllyllä vaikka millä mitalla odottelemassa loppuunsaattamista, joten ehkä postailen lähipäivinä niitä sitten. 

Katsokaa nyt, hyvät ihmiset! Tässä on kuopuksemme, 1v9kk, piirtämässä. Aika virtuoosi, vai mitä? Olen aina ajatellut, että esikoisemme aloitti piirtämisen aikaisessa vaiheessa, mutta kyllä tämä on näin taidekasvattajan (tosin ei-valmiin sellaisen, nyyh) silmissä aika tavatonta (tai sitten kuvallisen kehityksen muistiinpanot olisi korkea aika kerrata!). Millaisia kokemuksia teillä on omista/tuttujen lapsista? Alinna oleva kuva esittää kasvoja, joihin on piirretty silmät (pupilleineen), nenä, suu ja KÄDET :D Usein hän piirtää myös hiukset, korvat, posket ja parran (jos on kyse isistä) - ja kaikki oikeille paikoilleen. Hauska on seurata hänen keskittymistään piirtämisen aikana, jolloin hän myös hyvin täsmällisesti kertoo, mitä milloinkin on piirtämässä. Oletteko muuten huomanneet, että toisen piirtämistä katsellessa rauhoittuu ja rentoutuu ihan huomaamatta? 

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille! 

Tunnelmia ja tunnustuksia

Hei pitkästä aikaa! Viime postauksesta on kulunut ihan liian kauan. Nytkään ette valitettavasti näe mitään ihmeempää - minulla ei ole ollut viimeisiin yhdeksään päivään mahdollisuutta ompelulle saati mihinkään muuhunkaan "omaan". Nuo kaksi lattiatyynynpäällistä ompelin lastenhuoneeseen varmaankin jo lähes kuukausi sitten. Postaus on vain kaiken kiireen keskellä jäänyt. Kankaat Marimekon alepöydästä, valkoiset KAM-nepit Kotimäen puoti. Yksi tyyny odottaa vielä päällistään, kunhan aikaa löytyy kankaan hakuun. 

Annoin tänään esikoisellemme (3v6kk) pokkariräpsymme, jolla hän sai salamatta räpsiä mielin määrin. Miten ihailtavaa onkaan lapsen ennakkoluulottomuus ja luova suunnittelemattomuus <3 Kuvia en ole rajannut ollenkaan. Minusta nämä kuvat ovat upeita. Lisäksi teimme tänään pätkän animaatiota korviaan heiluttelevasta pehmopupusta ja olimme aloittamassa toista mokomaa muovailuvahasta, mutta sitten kamerasta loppui akku. Pitänee jatkaa joku toinen päivä. Mukavaa <3!

Kuten jo mainitsin ja olette sen muutenkin ehkä huomanneet, tässä on ollut pitkän pitkä tauko postauksissa - syynä on se, että mies on ollut ankean pitkällä työmatkalla. Sillä aikaa olen saanut kaksi tunnustusta! Ekat koskaan! Kiitos Sinulle-blogin Katjalle, Muksun maailman Katjalle, Delfialle sekä Tikbumsan Sanille valtavasti!!! Olen otettu tästä kunniasta ;) En oikein tiedä, mitä aihetta niiden seitsemän asian, jotka tulee kertoa tunnustusten yhteydessä, pitäisi käsitellä mutta kirjoittanen jotain, jota ehkä ette vielä tiedä minusta :) Ei tämä varmaankaan niin tarkkaa ole? 

Seitsemän "random-asiaa", joita ette ehkä tienneet minusta :)
(EDIT: eivät muuten ole missään tärkeysjärjestyksessä)

1. Ompeluharrastukseni alkoi suhteellisen varhain (alakoulun ensimmäisillä luokilla), jolloin sain rakkaan äitini ylipuhuttua lahjoittamaan minulle olohuoneen verhonsa ompelutarkoituksiin. Halusin tehdä verhoista pitkän liivin (what!? öyh!) jonka sitten sainkin ommeltua ilman kaavoja. Kiitos äidille kannustuksesta, vaikka et itse koneella ompelusta välitä. Ihailen kärsivällisyyttäsi - saat aikaan todella kauniita käsin kirjottuja, neulottuja sekä virkattuja juttuja!

2. Teen mielelläni vaatteita ilman kaavoja - omille lapsilleni tulee tehtyä edelleen "kaavattomalla tyylillä".

3. Olen yhtä aikaa perfektionisti ja suurpiirteinen eikä minulta puutu temperamenttia. Haastetta mutta myös luovuuden lähde... :)

4. Seuraavaksi jotain oman napani ulkopuoleltakin. Meillä on kahden pikkuprinsessan lisäksi myös kaksi pikkuruista koiraa, chihuahua ja venäjäntoyterrieri. Koirilla on tapana osallistua lasten itkuun ulvonnalla - lauman mukana ...ja voitte vain aavistella sitä meteliä! :D

5. Perheemme on jokseenkin taiteisiin suuntautunut, mikä seikka on minulle hyvin rakas! Itse valmistun kuvataidekasvattajaksi, mieheni on opiskellut laulua kymmenisen vuotta (ja soittaa kitaraa <3) ja kumpainenkin tyttömme rakastavat tanssia yli kaiken. Esikoinen käy satubaletissa - tanssikoulun joulushow oli aivan huikaisevaa katsottavaa! Maailman upein yksilösuoritus oli tietysti oman pikkuisemme esitys. Hymyilevä kolmivuotiaamme (joka oli koko tanssikoulun pienin tanssija) unohtui ihailemaan yleisöä muiden tanssiessa koreografiaa. Välillä hän osallistui sujuvasti esitykseen ja osasi kyllä koreografian hyvin, mutta yleisön läsnäolon aiheuttama elämys vei neidin mennessään <3 Ja tämä äiti ei kyyneliltään pystynyt näkemään kunnolla esitystä...

6. Pitkän tanssiesityksen selonteon jälkeen vaihdan aiheen "sujuvasti" asuinsijaintiimme. Asumme Oulun läänissä.

7. Lopuksi totean numero kolmoseen liittyen, että innostun silmänräpäyksessä uusista ideoista, mutta jos en pääse toteuttamaan niitä heti, ne usein jäävät toteuttamatta ainiaaksi. Impulsiivisuus on sekä hyveeni että paheeni. Harmillista, ettei aikaa ole kotiäidillä enempää! 

Tunnustuksen olisin jälleen kerran halunnut laittaa eteenpäin jo hyvin monelle, jotka ovat jo saaneet saman tunnustuksen! Harmi! Nyt toteankin, että te kaikki blogilliset ihanat lukijani, napatkaa tunnustus mukaanne, jos haluatte! Olette kaikki kiinnostavia ja lukisin mielelläni tunnustuksianne!

Pitkä postaus tällä kertaa mutta tunnelmallinen - ainakin omasta mielestäni. Toivon, että mukava tunnelma välittyi eikä teillä ollut tylsää tunnustusteni parissa! Toivottavasti "tavataan" pian ja silloin olisi jotain "oikeaakin" näytettävää :)