Vihreitä

Meillä aloitetaan muutaman päivän kuluttua ekaluokka, eikä viskarikaan mikään pikkujuttu ole. Vihreinä siis syksy aloitetaan meillä ;) Noshin uutuuksista* valmistui ekaluokkalaiselle trendikäs kameramekko ja viskarille vekkuli vetskaritunika.

Yksinkertaisuudessaan mekosta tuli minusta ihana. Syksyllä alle tummaa pitkähihaista ja -lahkeista esimerkiksi Noshin grafiitinvärisestä jerseystä! Lisäksi visioin taskuja etukappaleelle, mutta aika ja matsku olivat rajalliset. Mukavan yksityiskohdan olisi voinut tehdä eteen laittamalla kuminauhakujaan tummat kiristysnauhat. Mutta "cooli" on näinkin! Kaava mekkoon on oma.

Vetskaritunikan juju on tietysti vino vetoketju ja tasku. Huppu olisi ollut kiva, mutta materiaalia ei riittänyt ihan huppuun saakka. Trendikkäästi takahelma on pidempi ja pyöristetty, sekä hihat ylipitkät. Tunika on kapeahkon laatikkopaidan mallinen. Kaava on tässäkin oma. 

Kumpikin tyttö on tyytyväinen saamaansa vaatteeseen, vaikka aluksi heillä väriin olikin totuttelemista :) Kaunis, hieman murrettu, kylmähkö vihreä.

*Blogiyhteistyö.

Laava-mekko

Trikoinen juhla-/arkimekko erinäisiin rientoihin syntyi viisivuotiaamme päiväkodin kevätjuhlaa varten. Tästäkin on siis jo aikaa. Kaava tähän liehuhelmamekkoon on oma sovellus (="summassa leikkasin"). Mariininsinisen elastaanijerseyn kuvioin kloriitilla suihkepullon avulla. Mekkoa alettiin pinkin väristen roiskeidensa vuoksi nimittää Laava-mekoksi. Haluan tästä kankaasta samalla tekniikalla itsellenikin jotain <3

Haaremileggarikokeilu ja muutamat fiilistelyt

Parisen kuukautta sitten sain suuuuuuuren vision haaremileggareista, joissa olisi reisien yläosassa pussitusta ja lahkeiden alaosassa rusetit. Niinpä kokeilin heti tehdä kaavan, josta tulikin aikasta kiva. Kankaaksi halusin välttämättä vaaleanharmaan meleeratun joustocollegen. Sitä ei kuitenkaan löytynyt kangasvarastoistani (uskomatonta, mutta totta!), ja kokeilin ensimmäisen version joustamattomasta ohuesta collegesta. Kuvittelin muka, että saumanvaran verran riittäisi tuon joustamattomuuden korjaamiseksi. Mutta niinhän siinä kävi, että liian tiukathan niistä tuli isosiskolle joten lahkeita piti lyhentää jotta menisi toiseksi vanhimmallekaan. Joustocollegesta tai elastaanitrikoosta nämä tulee olemaan just hyvät! Olen tyytyväinen :)

Sovituskuvaa en valitettavasti saanut, sillä käyttäjä ei ollut halukas yhteistyöhön - ja varmaankin jokainen, jolla on nelivuotias pikkutyttö, tietää ettei sellaisen päätä niin vain käännetäkään!

Kuopus on kasvanut kovasti. Nyt jo 7 viikkoinen (kuva on parin viikon takaa). Uskomatonta, miten nopeasti ihmistaimen ensimmäiset viikot kuluvatkaan!

Maximekkoni

Olen jo kauan suunnitellut kesäksi itselleni trikoista maximekkoa. Sellainen valmistuikin jo melkein viikko sitten Kestovaippakaupan ihanasta mariininsinisestä viskoositrikoosta. Viskoositrikoo on mielestäni ihanteellinen kangas tähän tarkoitukseen laskeutuvuutensa vuoksi. Tein yläosan erikseen rypyttämällä rinnan alta framilonilla sekä rinnan päältä kaula-aukosta rypytyslankojen avulla. Erilliset olkaimet tein leveiksi ja asettelin takaa ristikkäin. Takayläosan rypytin kumilangalla. 

Helman osat rypytin niinikään framilonilla ja silitin toiseksi alimmaiseen helmakappaleeseen säännöllisin välein kullanvärisestä silitysmuovista/-kalvosta tällä hetkellä niin trendikkäitä ristejä. Odotusmasun kanssa mekko tuntuu kivalta, ei purista eikä paina ja laskeutuu silti kivasti :) Uskon, että vauvamasun hävittyäkin mekko soveltuu käytettäväksi yhtä hyvin - helmaahan voi helposti lyhentää, sillä en ole huolitellut sitä ollenkaan.

Erityisesti yläosan istuvuuteen sekä helman ristiyksityiskohtiin olen tyytyväinen. Yksityiskohdista huolimatta kokonaisuus on yksivärisyytensä ja laskeutuvuutensa vuoksi rauhallinen ja sopii minusta maxipituudestaan huolimatta tällaiselle myös lyhyelle ja tällä hetkellä keskivartalostaan kohtuullisen paksulle käyttäjällekin ;) 

Kahdelle kevätnäytökseen

Esikoisen tanssikoulun kevätnäytökset ovat tänä iltana, ja esiintymisasuna kuuluu olla mekko, jossa on helppo liikkua. Lisäksi esitykseen kuuluu ottaa oma nukke. Teinkin mekot sekä tytölle että nukelleen, tietysti. Esiintymään pääsee kuulemma Tähkäpää, ja tyttö valitsi mekkoon vaaleanpunaisen trikoon. Mallina on jälleen kerran Mekkotehtaan Katariina, nuken mekko on tehty omalla kaavalla Katariinaa mukaillen. Trikoo on EK:sta, hieman murrettua vaaleanpunaista mutta ei vaaleinta - olisiko murrettu pinkki sitten se totuudenmukaisin ilmaus väristä. Etukappaleisiin silitin sudenkorentoja kultakimalteisesta silistyskalvosta. Joustopitsi  on lähikangaskaupastamme kivenheiton päästä. Pahoittelen keskimmäisen kuvan heikkoa laatua.

Party tunic!

Neljävuotiasta juhlitaan huomenna ja ylihuomenna, ja valmisteluihin onkin mennyt kaikki "ylimääräinen" aikani. Eilen kävi mielessä ensimmäistä kertaa, mitä itse pukisin päälleni, eikä vaatekaapista löytynyt - tietenkään - yhtään mitään kelvollista. Illalla ompelin "hätäapujuhlatunikan" ilman kaavoja, koska työhuoneeni toimii tällä hetkellä keittiöremontin varastona kaikkine tiskialtaineen, uuneineen ja laatikostoineen, enkä pääse kaava-arkistolleni ollenkaan. Uskomatonta, mutta totta. Pakollinen ompelutauko on kestänyt jo aivan liian kauan...

Tunikan tein mahdollisimman riskittömästi, jotta saisin säästettyä aikaa turhilta korjailuilta. Maltillisesti lepakkohihainen tunika sai empireleikkauksen ja kuminauhakujan (etukappaleen yläosa on pikkuriikkisen liian lyhyt minulle ja kuminauha ehkä hieman liian löysällä, mutta ei häiritsevästi), sekä leveät "resorit" hihansuihin, jotka ovat hieman pussittavat. Hihat ulottuvat kyynärtaipeeseen eli ovat 1/2-pituiset. Helman jätin huolittelematta ja yksityiskohdaksi silitin hopeisesta silityskalvosta tuollaisen "sydänpilven". Tämän tunikan kohdalla muistin vain erään pikkuseikan: lepakkohihat eivät oikein sovi minulle... Ne voisi tietysti muuttaa "tavallisiksi" hihoiksi, mutta kangasta ei ole enää jäljellä. Harmistuttaa, mutta tämän on nyt vältettävä, kun aikaa ei ole käytettäväksi tähän enempää.

Leivoin joku sunnuntai pitkästä aikaa perunarieskasia. Olivat muuten hyviä, enkä muistanutkaan, kuinka nopeaa rieskojen leipominen on. Suosittelen :)

Hempeilläänkö?

Olen ihaillut Me and I:n naisten vaaleanroosaa geishamekkoa, mutta kokemuksesta tiedän, ettei leikkaus kyseisen firman vaatteissa täsmää minun päälläni. Oma versio piti siis saada kokeilla, ja löysinkin ihanan pehmeää ja (vähän liiankin kanssa) joka suuntaan joustavaa trikoota EK:sta. Kankaan näin heti sYksyiSeNÄ tuNiKamEKkoNa saappaiden ja sukkiksien kanssa. 

Visio ei ihan toteutunut, eikä kärsivällisyys (tai aika) riittänyt niin siistin lopputuloksen aikaansaamiseen kuin olisin halunnut. Jouduin purkamaan helmakappaleita pariin kertaan kankaan joustavuuden ja painon vuoksi, sillä helmat venyivät pidemmiksi niiden runsaudesta johtuen :) Trikoo on kuitenkin aivan ihanan tuntuista päällä, ja pehmoista molemmilta puolilta. Kankaan kudonta on collegetyyppinen, mutta materiaali on ohutta, pehmeää ja joustavaa <3 Ei kuitenkaan lirua tai viskoosimaista. 

No joo, jos ei mekko muuten mennyt ihan pilalle (ompelujäljen osalta) niin viimeistään siitä tuli vähän surkeahko ja ajatukseltaan vähintäänkin pliisu, kun menin lähmimään selkään vapaalla tikkauksella "kirjailuja" (teksti on tylsä jne). Sen kummemmin suunnittelematta tai luonnostelematta. Nooh, voihan tuon yläosan päälle vetaista vaikkapa boleron, jonkun ihanan muhkean tuubihuivin taikka shaalin... Tehty mikä tehty. Mallista tuli kuitenkin sen verran kiva omalle vartalolleni (helma on ihanan armollinen tuolle vatsan seudulle ;), että käyttöön tulee pienistä (?) kauneusvirheistä huolimatta. Nyt voi sitten hempeillä ja romantisoida kunnolla syksyn hämäryydessä ja tuulten sekä puista tippuvien lehtien keskellä!

EDIT: Edelliseen postaukseeni viitaten laitanpa vielä kuvan tuunatusta kaupunkiautotrikoosta ommellusta tupsupiposta. Pinkin valitsin tupsuun tyttöfiiliksen pohjalta ;) Musta olisi ollut liian synkkä ja vihreä puolestaan omaan makuuni liian poikamainen. 

Sinistä mulle, kiitos!

Juhannustunikan mekkoversio itselleni valmistui eilen. Tämäkin on kokonaan trikoota. Tykkään fiftarimekoista ja halusin tähän kellohelman sekä poikkisauman jälleen rinnan alle. Takakappaleeseen tein koristenappilistan, johon ompelin seitsemän nahkanappia (keinonahkaa kuitenkin, eläinsuojeluihmiset voitte huokaista :) ). Napit ja vyö ovat oikeasti vähän vaaleammanruskeat (ja kirkkaammat) kuin kuvissa. Vyö tuli minulle jonkin aikaa sitten erään ostamani tunikan mukana. 

Jälleen paljon rypytystä, josta tykkään! Hieman liikaa on nyt korkeutta rinnan ulkosivulla, kun pussittaa vähän ikävästi. Jospa vielä tekisin ainakin yhden version, johon saisin tuonkin trimmattua kunnolliseksi... Mutta selästä tykkään tässä eniten, ja  juuri tämän sinisen sävyn ja ruskean yhdistelmästä - nams! Vielä kun saisi nuo ylimääräiset pois... ;)


Edit: Helmaa en saanut huoliteltua rullapäärmeellä, koska saumurista irtosi toinen kuin tylpän neulan kaltainen osa pistolevyssä olevasta urastaan. Mikä se mahtaa olla??? Minun opaskirjani ei kerro, mikä se mahtaa olla, mutta kovasti vaikuttaa huonontavasti rullapäärmeeseen - normisaumaa en edes alkanut enää kokeilla. "Neula" ei suostunut pysymään urassa paikallaan enää, vaan nousi aina uudestaan rullapäärmeen kangas"rullan" sisään.

Juhannustaikoja

Juhannusaaton iltaa vietettiin kuopuksen iki-ihanan kummiperheen luona. Sitä ennen sain kuitenkin erään keskeneräisen työn saatettua valmiiksi. Itselleni valmistui tUNika kellohelmalla ja muutamalla muulla pikkujujulla. Ihanaa leikattavaa ja silitettävää silityskangasta (muovimaista paperia, muistuttaa ehkä etäisesti valokuvapaperia) löysin muutamia viikkoja sitten täältä (ah, miten suloinen blogi!). Kangas/paperi/muovi oli suolaisen hintaista, mutta aivan ihanaa, ja tunikan helmaan leikkasin ja silitin tällä kertaa vaaleanpunaiset sydämet. Pikkuhihoihin laitoin puhvia ja rypytystä sopivan söpösti, kuten myös kaula-aukon etuosaan sekä rinnan alle ;). Kaava on muokattu reilulla kädellä FB:n oe:läisten tunikasta.

Ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille! Juhannustaiat kuuluvat ymmärtääkseni sinkuille, mutta en aio heittää kirvestä kaivoon vaan kokeilen, tepsisiköhän vielä tuohon armaaseen aviomieheeni :) Ainakin tykkäsi tunikasta.

Elegantit prinsessahaaremit

Nämäkin pöksyt ovat vielä pikkiriikkisen kesken, mutta ehdin jo UNOHTAA loppusilauksen kun jo otin kuvat. Laiskuus iski, ja postaan nyt nämä ilman nilkkoihin ulkosivuun ommeltavia mustia valkopilkullisia koristenappeja. Sain inspiraation näihin haaremeihin käydessäni tänään Lindexillä. Housuja oli pinkkejä ja vihreitä ja puuvilla oli läpikuultavan ohutta. Kangaskaupassa kuulin sen olevan nimeltään egyptinpuuvillaa ja kankaasta todellakin näkee läpi :) Unelmankevyttä puuvillaa hellepäivien iltoihin.

Lindexin haaremeissa ei ollut rypytystä lahkeissa, pelkkä resori vyötäröllä. Olisin halunnut ostaa jotain ihanan väristä puuvillaa, mutta lähikangaskaupassamme kyseistä kangasta oli tällä hetkellä ainoastaan mustana. No, koevedos tuli otettua ja mielestäni ovat kyllä niin söpöt, että haluaisin itsellenikin samanlaiset ;) Housut tein "omasta päästäni", mutta hieman silmäilin Ottobren 1/2011 Acrobatics-haaremeista mallia. Lahkeisiin rypytysten kohdalle sivuun ompelen siis vielä kumpaiseenkin kolme mustaa valkopilkullista kantanappia allekkain. Vyötärön rypytin Framilonin avulla resoriin sopivaksi. Kyseiset pöksyt ovat kaksivuotiaalle neidillemme, ja joku päivähän pitänee tietysti ommella joku söpöinen yläosa näihin - esimerkiksi punaista perusvalkopallotrikoota puhvihihoilla tunikamallina <3 

Tervetuloa sydämellisesti, uudet lukijani!!! Toivottavasti viihdytte, vaikka postailuni onkin jonkin verran harventunut :) Ja kiitos vanhoille lukijoilleni uskollisuudestanne :) Täällä pysytään ja silloin tällöin aina postaillaan, kun aikataulu antaa myöten!

Päiväkerhon kevätjuhlaan

Huomenna se on, meidän esikoisemme ensimmäinen päiväkerhon kevätjuhla <3 Vanhalla mekolla mennään, mutta tajusin "kauhukseni", ettei neidillä ole mitään pitkähihaista hihattoman mekon päälle. Onneksi kangaskaapista löytyi hyvin laskeutuvaa ja erittäin joustavaa valkoista trikooneulosta (onko seassa siis lycraa vai mitä, minä olen ihan ulkona noista virallisista termeistä - tiedän vain, miltä mikäkin kangas tuntuu ommella ja käyttää - ja mikä sopii mihinkin parhaiten ;D). 

Helmat levenevät edessä ja sivusaumoista ja jatkuvat hieman pidempinä alas. Eteen ompelin rypytetyt trikookaitaleet ja hihansuihin leikkasin reilusti leveyttä, jotta jäävät kivasti pussille. Lisäsin vielä etukappaleiden alaosiin muutamia perhosia valkoisesta pilkkupuuvillasta, jotka tikkasin kiinni tällä kertaa suoralla ompeleella. Trikoo on muutenkin niin hirmuisesti joustavaa, että satiiniompeleella perhosten reunat olisivat vallan kihartuneet! 

Niin, kun tuon röyhelöreunan olisi tarkoitus olla kuvan mukaisesti toisiansa vasten, niin tässä nyt on tällainen pieni ongelma...(Suunnittelemattomuus kostautuu näköjään väistämättä!) Auta naista mäessä: millaisen kiinnityksen itse valitsisit tällaiseen venyvään ja laskeutuvaan materiaaliin ja tällaiseen levenevään malliin? Haluaisin takkiin kuitenkin sulkemismahdollisuuden koska pienellä nuo helmat laahuttavat menossa miten sattuu, eikä takki näytä sitten yhtään kivalta. Itse ajattelin valkoisia neppejä, mutta millä tavalla? Puuvillaperhoset kävivät mielessä (neppi kiinni perhosen toiseen laitaan, ja perhosen toinen siipi ommeltaisiin yksinkertaisesti toisen etukappaleen reunaan), mutta kun tuo röyhelö on edessä! Toisena vaihtoehtona ajattelin kiinnittää piilo"lärpäkkeet" nepin toiselle osalle etukappaleen toiselle puolelle, ja toinen osa nepistä sitten näkyviin (joka tietysti vaatii joustamattoman tukikankaan - voisi olla vaikka pikkuriikkinen puuvillaperhonen?). Voiha hyvä ihme jos tästä nyt joku vielä selvän ottaa... Anteeksi. 

Juu, taidan turvautua rintaneulaan hätäkiinnitysvälineenä ja toivoa, ettei avaudu itsestään kesken juhlan ;) Jospa sitten keksisin (tai sinä, rakas lukijani!) käypä idean ;) Tai sitten ompelen parit nauhat röyhelön sisäpuolelle piiloon, ja sipaisen kiinni rusetilla :) 

Hei, tervetuloa vielä teille uusille lukijoille! Toivottavasti viihdytte!!! <3

Capreja, tunika ja housut

Eilen syntyi joustofroteesta caprimittaisia housuja resorilahkeensuilla ja -vyötäröllä. Yksinkertaiset aurinko- ja kukka-applikaatiot velouria. Puna-keltainen joustis metsolan, ruskea-kelta-vanilja Kotimäen puodin. Ompelin myös puuvillatunikan ja täyspitkät, simppelin rennot puuvillahousut, mutta tunika hieman kesken ja housuista en vielä ehtinyt ottaa kuvia.

Tervetuloa uusille lukijoille, hauskaa että löysitte tänne! Ja muistakaa arvonta, jos ette vielä ole huomanneet ja osallistuneet :)

Edit: Tässä mainitsemani housut ja tunika. Ompelin kuminauharypytykset tunikan sivuille. Resorihihansuut ja -pääntie. Housuissa samaten resorilahkeensuut sekä -vyötärö. Jos joku miettii, miksi suosin niin paljon resorien käyttöä, on vastaukseni: HELPPOUS. Eikä oikeastaan tekemisen puolesta, vaan käytössä. On niin mukavaa, että pieni lapsi voi itsekin pukea housut tai paidan päälle ilman aikuisen napitusta tai vetoketjun vetämistä. Ja kuminauhakujan vaihtoehtona resori on minusta myös hauskan näköinen :)