Mekkoa minikoossa

Olen joskus aikaisemminkin maininnut Po.P:in ihastuttavan ja inspiroivan minua sekä vaatteillaan että kuoseillaan. Tämä 

r-u-u-t-u-MEKKO 

syntyikin kyseisen merkin puuvillamekkojen inspiroimana piakkoin syntyvää vauvaa ajatellen. Koko on noin 62/68 ja kankaina kierrätetty pöytäliina sekä pala vanhaa puuvillaa kirpulta. 

Saumuri edelleen liikkeessä korjautettavana, en tiedä vieläkään, mikä koneessa mahtaa olla vikana. On tuskastuttavan ikävä ommella pelkällä ompelukoneella, viimeistelyjälki ei ole yhtään niin siistiä kuin saumurin kanssa - eikä niin nopeaa. Toivottavasti kone saadaan pian kuntoon ja kotiin, jotta pääsen tekemään tilaustyönikin loppuun (pyydän kärsivällisyyttä tilaajiltani)!!! 

Kesän vimppa mekko goes Fifties!

Mietin otsikkoa kirjoittaessani, liekö tässäkin tilanteessa vannomatta paras. Jos mekkoja tulee vielä tämän "kesän" aikana ommeltua, aion suunnitella niistä myös talvella käytettäviä. Tämä aurinkoinen 

Fiftarimekko 

kuitenkin valmistui kuopuksellemme viikonloppuna juhlittavia appiukon pyöreitä varten. Keltaisen valkopalloisen amerikanpuuvillan hankin alkukesästä muistaakseni Eurokankaan palalaarista, tereet ja vinonauha normipuuvillaa, josta leikkelin, ompelin ja silitin nauhaksi yön pimeinä tunteina. Vinonauhan määrä olikin tolkuton, helmaa kun on oikeasti REILUSTI. Vuorin ja päällikankaan väliin ompelin vielä tyllin nostattamaan mekon kellohelman entistäkin reilummaksi.

Ompelin myös kiinteän vyön vyötäröleikkauksen kohdalle. Aluksi haaveilin koristesoljesta, mutta en ehtinyt etsiä sellaista mistään - menköön sitten ilman. Pääntien leikkasin venepääntien muotoon ja tarkoituksenani oli asettaa olkasaumat ikäänkuin olkapäiden kohdalle, mutta en sitten kuitenkaan näköjään uskaltanut levittää kaavaa tarpeeksi. Aika söpö tästä omasta mielestäni kuitenkin tuli :) Ja väriyhdistelmiä samalla periaatteella tulisi mieleen mitä herkullisimpia! (Kuvitelkaa mielessänne vaikka valkoinen puuvilla ruskeilla palloilla vaikkapa pinkein terein ja vinonauhoin - aikas herkku olisi!)

Inspiraation 50-luvun tyyliin (tereisiin ja vyöhön lähinnä) sain Groovymaman ihastuttavasta blogista - kurkatkaa ihmeessä, jos ette ole aiemmin käyneet! Aivan upeita luomuksia, erityisesti Groovymaman ompelemat tytön mekot ja takit ovat suosikkejani. 

Huomenna sitten juhlimaan lasten isoisää! Onnea rakkaalle appiukolle! Ja ihanaa loppukesää kaikille (vai onko teillä jos syksy?) - nauttikaa vielä suht lämpimistä säistä! Itse en vielä halua ajatellakaan syksyä, joten pidän mieluummin kesä-ajatuksestani kiinni ;) 

60-luvun henkeen

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä vietetään tulevana viikonloppuna esikoisen 4-vuotissynttäreitä. Vuosi sitten ompelin kummallekin neidille liivimekot Marimekon iki-ihanasta Räsymatto-kuosista, kuopukselle vihreäsävyisenä ja esikoiselle punasävyisenä. Mekot ovatkin olleet käytössä läpi vuoden liivimekkomallinsa ansiosta. Tänä kesänä mekkojen ompelusta alkanee (toivottavasti) muodostua hauska perinne. Tämän kesäiset versiot halusin kuitenkin tehdä hihallisina - mutta edelleen Marimekon kuosista. Olen jo maininnut kevään mittaan rakastavani Louekarin Siirtolapuutarha-kuosia, joten samaisesta ihanuudesta sitten valitsin väreiksi esikoiselle punasävyisen, ja kuopukselle ihanan raikkaan sinisen version. Kaksivuotiaamme kun nimittäin ITSE toivoi saavansa "tinisen mekon" (kuvissani sininen näytttää mariinilta huonojen kuvausolosuhteiden vuoksi, eikä todelliselta, ihanan raikkaalta perussiniseltä). Ja äiti on mielissään, kun saa ommella muutakin kuin pinkkiä ja punaista (vaikka Marimekon pinkitkin ovat kyllä upean herkullisia)! Tämä sinisävyinen 

Siirtolapuutarha-mekko 

on minusta kyllä aika söpö. Hihoihin ompelin puhvia sekä resorihihansuut mukavan käytettävyytensä (sekä nopean ompelunkin ;D) vuoksi. Taakse laitoin nappirivin, jotka korostavat mielestäni kuosin ja mallin 60-lukulaista henkeä hauskasti. Itse tykkään tästä kovasti! Esikoisen mekko on vielä kesken. Myös hänen mekkoonsa ompelin lähes samanlaisen yläosan puhvihihoineen. Onnistuin kuitenkin pilaamaan mallin vyötärön katkaisulla ja rypytyksellä, mutta onneksi sekin on vielä (toivon mukaan) pelastettavissa. Joten eikun huomenna ratkoja suihkimaan...