Tuutteja laatikossa

Käytiin hetki sitten kuvaamassa jo kevättalvella esikoiselle ompelemani laatikkopaita. Kangas on Verson puodille suunnittelemaani Tuutti-joustocollegea ja tehosteena tikkauksissa käytin neonoranssia lankaa. Paidan kaava on muokattu jostakin OB:n numerosta (en muista, mistä, enkä muista, miten sitä muokkasin). 

"Naapurista" löytyy ihastuttavan "raffi" kuvauspaikka, jota aion tulevaisuudessakin käyttää - on niin ihana. Laatikkopaidastakin on tykätty, ja kun nyt on näin kylmiä kesäpäiviä ja kun nyt esikko sen oli vetänyt päälleen, sain vihdoin  kuvatuksikin. 

BTW, jos ihmettelette, miksi ei blogissa näy mitään uutta, niin listaanpa kootut selitykset (jotka ovat minusta ainakin ihan hyväksyttäviä :D ). Tammikuussa pienimmäisemme joutui leikkaukseen kolmen kuukauden iässä. Helmikuussa saatiin kylään influenssa (jolta pienimmäinen onneksi säästyi), ja huhtikuussa meille saapui RS-virus (joka kävi läpi kaikki pienintä myöten). Ja nyt on sitten viisivuotiaalla vesirokko - jota meillä ei ole vielä kukaan lapsista sairastanut, valitettavasti. En kuitenkaan ihan "laiskottelemaan" ole päässyt, vaan kuosi- ja printtijuttuja olen saanut onneksi puuhastella sen verran kuin olen lastenhoidolta ehtinyt :) Niistä sitten lisää, kun ovat ajankohtaisia!

Muutamia satunnaisia

 Nämä on kaikki tehty jo tovi sitten, paitsi viimeisen kuvan rusettipipo jonka tein eilen. Oli saatava joku piristysruiske sairastelutuvan keskelle. Rusettikuosihan on minun suunnittelemani, ja sitä myy Emelidesign sekä Neenuska.

Ylimmäisenä Aarrekidin kankaasta bodytunika kuopuspallerolle <3 (leggarit Mainioclothing). 

Toisessa kuvassa leggarit aikoinaan itselleni hamstratusta mustasta Paapiin Aidasta (tästä tein myös bodytunikan kuopukselle, mutta laiskuuttani en jaksanut kuvata). 

Ja muutama kuva pian viisivuotiaamme hapsutunikasta, jota kyllä rakastan (sekä tunikaa että tietysti ennen muuta sen takkutukkaista, boheemia neitiämme). 

Dalmatialais-svetarimekko

Blogipostailuni tiheys on ollut naurettavan harvaa. Siihen on kuitenkin enemmän kuin pätevät syyt. Meidän vauvamme joutui kiireelliseen suurehkoon leikkaukseen tammikuussa (ollessaan tuolloin hiukan alle 3 kuukauden vanha), josta toipuminen on vienyt tehokkaasti kaiken vapaa-ajan (niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla). Lisäksi jostakin "saimme" erittäin äkäisen pöpön juuri talviloman aikana, joka vei ensin kaksivuotiaan viikoksi petiin, ja tällä hetkellä kaikki kolme isompaa ovat olleet tai ovat sairaina. Nyt toivon sydämeni pohjasta, että pienimmäinen säästyisi ja olenkin oleillut hänen kanssaan yläkerran makuuhuoneessamme isän hoitaessa muita lapsia 24h/vrk. Huh-huh. 

Mutta ehdin kuitenkin talviloman alkajaisiksi kokeilla visiotani svetarista, joka syntyi jo tovi sitten. Kaksivuotiaallemme halusin tällaisen takaa pidemmällä helmalla toteutettavan collegepuseron/-tunikan, ja kun kangasvarastoista löytyi Kestovaippakaupan ihanaa luonnonvalkoista joustocollegea, tuli halu yhdistää siihen jotain mustaa yksinkertaista kuviota. Kankaanpainovärini ovat jo yli pari vuotta vanhoja ja siksikin halusin käyttää ne mahdollisimman pian pois, mutta hieman epäilin, josko vielä ovat kunnossa. Silitin perusteellisesti värin kuivuttua kiinnityksen, mutta silti ensimmäisessä pesussa väri haalistui huomattavasti. Teinkö jotain väärin, vai onko tähän syynä juuri tuo värin vanheneminen? Tiiviisti värini olen kyllä säilyttänyt, mutta kai niilläkin joku raja säilyvyydessä on... 

Kuinka ollakaan, minusta tuo täplien haaleneminen ei ollut ollenkaan epäonnistuneen tai virheen näköinen, vaan olen siihen erittäin tyytyväinen! Mielestäni nuo epätasaisesti haalenneet täplät ovat aivan ihanat, ihan kuin ne olisi tarkoitettu olemaan juuri tuollaiset. Kun tällaiset kankaanpainokonstin osaisikin, tekisin lisää tällaista jälkeä. Ainut mutta tässä on se, miten tulee pesuja kestämään myöhemmin. Tätä kun ei toistaiseksi ole pesty kuin sen ainoan kerran, ja sitten pikkuneiti sairastui ja vasta eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Sovituskuvakin jäi siksi vielä ottamatta. Pesun jälkeen silitin vielä uudestaan erittäin perusteellisesti ja toivon, että loppu väri olisi nyt kiinnittynyt.

Valkoinen kangas on ottanut itseensä jonkin verran tuota irronnutta mustaa ja on nyt hivenen harmahtavan luonnonvalkoinen, mutta minusta se näyttää vain ihanalta tarkoitukselliselta kulahtamiselta (!!! :D ). Kuvissa sitä ei näy, vaikka yritinkin kovasti saada näkyviin. Tämä on ihan täysin mekkopituinen, mutta ei haittaa, tein tarkoituksella hihoihinkin pituutta käännettävien resorien muodossa.

Punk-rok

Olen leggari-ihminen. Leggarit on tunikan kaveri, jotka on molemmat mun kavereita joka päivä. Kokeilin viikonloppuna kloorilla tällaista "läiskäistä" vaalennusta mustiin trikooleggingseihin. Trikoo on kilotrikoota joko EK:sta tai Löytö-Palasta, en enää muista tarkalleen. Kaavan tein OB 4/13 tyttöjen leggingsien pohjalta, näistä tuli kyllä just hyvät. Jalan ympärysmitan otin koosta 152 ilman saumanvaroja, pituuden mittasin oman jalkani pituiseksi. Vaalennuksen tein kolmeen kertaan koska halusin nähdä kuvion välillä. Ensin käytin kloritea vedessä, kankaat olivat ompelematta ja kierrettynä tiukoille kierteille. Seuraavaksi kaadoin kuiville, valmiiksi ommelluille kierretyille housuille kloritea suoraan, annoin vaikuttaa vain muutaman minuutin ja huuhtelin. Lopuksi kaadoin kierretyille nihkeille housuille pelkkää kloritea ja annoin vaikuttaa niinikään muutamia minuutteja, kastelin ja hetken perästä huuhtelin. 

Vaalennetut alueet ovat vaaleanruskean-pastellinoransseja, ehkä vähän kuparisenkin mielikuvan näistä saa. Ja punk-henkisen. Mustan, vähän löysän yläosan kanssa (jonka myöskin tein viikonloppuna, mutta tähän hätään en sitä saa kuvattua) tykkään paljon! Seuraavaksi tummanharmaalla ja pinkillä trikoolla sama kokeilu. Oi että tämä on mukavaa!!!

Pastilli-takki + Vinoraita-mekko

Noshin SS14-malliston tummanharmaa-natural -värinen raitatrikoo* (luomu) on aivan ihanan pehmeää ja samaan aikaan napakkaa mutta joustavaa. Raitatrikoon näin heti ensimmäisestä hetkestä lähtien vinoon langansuuntaan leikattuna (kyllä, toiminut on ainakin minulla kun olen käyttänyt saumoissa framilonia). Tumma harmaa on ihan hivenen siniseen taittuvaa, lähes mustaa - aivan ihana sävy, jonka kaveriksi sopii paremmin kuin hyvin tuo pehmeänsävyinen valkoinen. Ei liian kova puhtaanvalkoinen, mutta ei myöskään ollenkaan kellertävä. 

Aluksi näin trikoon itselläni tunikana, mutta näette ensin tämän jämäpaloista syntyneen "takkipuseron", jonka tein kaksivuotiaallemme. Raidan kaveriksi sopi mielestäni ihanasti pastellisävy, ja tällaisen hauskan ranskalaiset pastillit mieleen tuovan viritelmän näin mielessäni. Neppareiksi valitsin käsin ommeltavat, koska halusin säilyttää "neppariläpät" puhtaina ilman nepparirenkaita tai nappeja (- hyi, kuinka inhottavaa puuhaa tuo neppareiden kiinnittäminen käsin onkaan!). Takakappale on tummansiniharmaata joustocollegea, joka sattui sopimaan raitojen sävyihin just eikä melkein. Oman haasteensa takin tekemiseen antoi noiden raidoitusten samansuuntaisuus ja niiden jatkuminen juuri kohdakkain nappilistan molemmin puolin, koska en halunnut raitojen menevän vastakkain peilikuvana toisiinsa nähden. Tykkään tästä itse ihan hirmuisen paljon. 

Nepparit puuttuvat valitettavasti vielä tästä kuvasta.

Ja sitten siihen alussa mainitsemaani omaan tunikaan. Tämä on imetysluukullinen malli, johon käytin raitaiseen alaosaan sopivia mielestäni kauniita sävyjä. Alaosa on neliö, joka on taitettu ja keskelle on leikattu reikä. Reiästä alaosa on kiinnitetty vyötärökaitaleeseen framilonin avulla. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen saumuroinut helmalipareita vähemmän runsaiksi (eli viistonnut nurkat helman molemmista yläosista pois), mutta olisi tämä ollut näinkin kiva. 3/4-hihat ovat minulle parhaiten sopivat lyhyiden hihojen lisäksi. Olin visioinut tähän vielä silityskalvoyksityiskohtia, mutta ne jätin pois koska pelkäsin niiden kuitenkin olevan ehkä liikaa. Tästäkin tykkään paljon, tässä parhaillaan kirjoittaessanikin on päällä.

*Blogiyhteistyö: Graphite/natural luomupuuvillajersey Nosh Organicsilta.

Edit: Unohdin mainita, että vielä sain jämäpaloista leikeltyä pienimmäiselle bodypaitaan paitaosat, mutta sitä eivät aikataulut antaneet periksi ommella vielä valmiiksi. Vinoraitaa on kuitenkin siis onneksi pienimmälle pidettäväksi muun muassa leggingsien ja haaremeiden kanssa, nams!

KUUSI -mekko-leggari-haalari

Iki-ihana Verson Puoti teki suunnittelemani Kuuset kankaaksi :) Heti saatuani kangasta käsiini, oli siitä tehtävä mekko-leggings-haalariyhdistelmä. Muuta sopivaa resoria ei tällä hetkellä ollut omissa varastoissani, kuin mustaa. Suunnittelin alunperin laittavani mm. marjapuuron, leijonankeltaisen, valkoisen tai vihreän resorin lahkeisiin ja kanttauksiin. Vähän nyt on reilummasti poikamainen kokonaisuus päällä tuolla mustalla resorilla tehtynä, mutta kun kerran kantaja on niin päästä pottuvarpaan kärkeen tyttöneiti, niin ei haittaa ;) Kuusi-kangasta voit ostaa täältä, klik!

Off topic: Kuvaukset menivät siihen asti mukavasti, kunnes äiti meni laittamaan imurin päälle. Se meinasi hieman vetää suupieliä alaspäin, kun desibelit nousivat vähän turhan korkeiksi ;)

Haaremileggarikokeilu ja muutamat fiilistelyt

Parisen kuukautta sitten sain suuuuuuuren vision haaremileggareista, joissa olisi reisien yläosassa pussitusta ja lahkeiden alaosassa rusetit. Niinpä kokeilin heti tehdä kaavan, josta tulikin aikasta kiva. Kankaaksi halusin välttämättä vaaleanharmaan meleeratun joustocollegen. Sitä ei kuitenkaan löytynyt kangasvarastoistani (uskomatonta, mutta totta!), ja kokeilin ensimmäisen version joustamattomasta ohuesta collegesta. Kuvittelin muka, että saumanvaran verran riittäisi tuon joustamattomuuden korjaamiseksi. Mutta niinhän siinä kävi, että liian tiukathan niistä tuli isosiskolle joten lahkeita piti lyhentää jotta menisi toiseksi vanhimmallekaan. Joustocollegesta tai elastaanitrikoosta nämä tulee olemaan just hyvät! Olen tyytyväinen :)

Sovituskuvaa en valitettavasti saanut, sillä käyttäjä ei ollut halukas yhteistyöhön - ja varmaankin jokainen, jolla on nelivuotias pikkutyttö, tietää ettei sellaisen päätä niin vain käännetäkään!

Kuopus on kasvanut kovasti. Nyt jo 7 viikkoinen (kuva on parin viikon takaa). Uskomatonta, miten nopeasti ihmistaimen ensimmäiset viikot kuluvatkaan!