lauantai 15. maaliskuuta 2014

Dalmatialais-svetarimekko




Blogipostailuni tiheys on ollut naurettavan harvaa. Siihen on kuitenkin enemmän kuin pätevät syyt. Meidän vauvamme joutui kiireelliseen suurehkoon leikkaukseen tammikuussa (ollessaan tuolloin hiukan alle 3 kuukauden vanha), josta toipuminen on vienyt tehokkaasti kaiken vapaa-ajan (niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla). Lisäksi jostakin "saimme" erittäin äkäisen pöpön juuri talviloman aikana, joka vei ensin kaksivuotiaan viikoksi petiin, ja tällä hetkellä kaikki kolme isompaa ovat olleet tai ovat sairaina. Nyt toivon sydämeni pohjasta, että pienimmäinen säästyisi ja olenkin oleillut hänen kanssaan yläkerran makuuhuoneessamme isän hoitaessa muita lapsia 24h/vrk. Huh-huh. 

Mutta ehdin kuitenkin talviloman alkajaisiksi kokeilla visiotani svetarista, joka syntyi jo tovi sitten. Kaksivuotiaallemme halusin tällaisen takaa pidemmällä helmalla toteutettavan collegepuseron/-tunikan, ja kun kangasvarastoista löytyi Kestovaippakaupan ihanaa luonnonvalkoista joustocollegea, tuli halu yhdistää siihen jotain mustaa yksinkertaista kuviota. Kankaanpainovärini ovat jo yli pari vuotta vanhoja ja siksikin halusin käyttää ne mahdollisimman pian pois, mutta hieman epäilin, josko vielä ovat kunnossa. Silitin perusteellisesti värin kuivuttua kiinnityksen, mutta silti ensimmäisessä pesussa väri haalistui huomattavasti. Teinkö jotain väärin, vai onko tähän syynä juuri tuo värin vanheneminen? Tiiviisti värini olen kyllä säilyttänyt, mutta kai niilläkin joku raja säilyvyydessä on... 

Kuinka ollakaan, minusta tuo täplien haaleneminen ei ollut ollenkaan epäonnistuneen tai virheen näköinen, vaan olen siihen erittäin tyytyväinen! Mielestäni nuo epätasaisesti haalenneet täplät ovat aivan ihanat, ihan kuin ne olisi tarkoitettu olemaan juuri tuollaiset. Kun tällaiset kankaanpainokonstin osaisikin, tekisin lisää tällaista jälkeä. Ainut mutta tässä on se, miten tulee pesuja kestämään myöhemmin. Tätä kun ei toistaiseksi ole pesty kuin sen ainoan kerran, ja sitten pikkuneiti sairastui ja vasta eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Sovituskuvakin jäi siksi vielä ottamatta. Pesun jälkeen silitin vielä uudestaan erittäin perusteellisesti ja toivon, että loppu väri olisi nyt kiinnittynyt.

Valkoinen kangas on ottanut itseensä jonkin verran tuota irronnutta mustaa ja on nyt hivenen harmahtavan luonnonvalkoinen, mutta minusta se näyttää vain ihanalta tarkoitukselliselta kulahtamiselta (!!! :D ). Kuvissa sitä ei näy, vaikka yritinkin kovasti saada näkyviin. Tämä on ihan täysin mekkopituinen, mutta ei haittaa, tein tarkoituksella hihoihinkin pituutta käännettävien resorien muodossa.

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, että olet saanut itsellesi edes tämän puseron verran aikaa! Tuollainen on hurjaa kuultavaa. Ainainen huoli matkassa mukana. Toivottavasti kevät puhaltaa pöpöt mennessään ja pääsette koko perhe nauttimaan ja sinä visioimaan :)

    VastaaPoista
  2. lisää elämää väreihin voi saada lorauttamalla tipan ruiskuemulsiota ja mustaa pigmenttiä.
    ja tää on hieno!

    VastaaPoista
  3. Oijoi. Tsemppiä koettelemuksiin. Kyllä varmasti on resurssit aika äärirajoilla. Tosi kiva mekko. Ihanan uniikit nuo epäsäännölliset laikut. Aito käsityön leima, mut silti ultracool.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä kevääseen! Mä kovasti tykkään sun tyylistä!

    VastaaPoista
  5. Ihana! Ja tsemppiä sinne! Sairastelu ei oo helppoa :(

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana tunika! Ja oikeen paljon tsemppiä ja voimia, toivottavasti pienin säästyisi ja isommatkin parantuisivat pian <3

    VastaaPoista

Kiitos, että jaoit ajatuksesi kanssani! Inspiroivaa päivää sinulle, kiva että viihdyit :)