Autojen tuunausta sydämellä

Hei vaan, syksy saapui ja piti saada pienimmälle jotain settiä. Pikkukiisken piirtämä ihana kaupunkiautotrikoo piristyi entisestään Emo-tuotannon kangasvärillä (varmaan on jo keksitty kymmeniä kertoja, mutta ah, kun on kivaa!). Alaosaksi ompelin velourhaaremit, joihin leikkasin silitysmuovista vihreät sydämet sekä etulahkeisiin että peppuosaan. (Edit: silitysmuovia käytin aiemmin mm. täällä ja muovin tilasin taannoin täältä.) Liivimekko on todella lyhyt ja oikeastaan sitä voisikin kutsua liiviksi, sillä ryömivälle lapselle mekot ovat aivan liian epäkäytännöllisiä. Leikkasin liivin kuitenkin tyttömalliseksi, helmaa kohden leveneväksi. Housujen vyötäröresori on aivan liian löysä, joten se menee vielä purettavaksi ja saumuroitavaksi.

(Edit2: lopputrikoota en osaa enää käyttääkään tuunaamatta. Tähänhän voisi käyttää kivasti vaikkapa pinkkiä, oranssia, turkoosia, punaista, violettia... Melkein mitä vain <3)

Vielä, vielä... rakas Kesä!

Tunnelmointia ihanissa kesämuistoissa. Ajatella, miten kauniita voivat piharuohot olla. Lasten keijukaisleikit yhteisessä pihapiirissä. Alkukesän voikukkapölytys. Muutaman hellepäivän uimahetket kummitädin ostamassa vauva-altaassa. Tilkkuterassi lasten leikkien jäljiltä. Eikä taaskaan ainuttakaan ompelusta, pahoittelen... ;)

Neppareilla varioiden

Kävin muutama ilta sitten ruokaostoksilla lähiostoskeskuksessamme, ja pyörähdin samalla suosikkiputiikissani ajatuksena saada uusia ideoita ompeluksia varten. ICHIn uuden neulostakin nähtyäni aloin viritellä omaa versiota kyseisestä ihanuudesta. Oma nepparitakkini, rakkautta ensisilmäykselläni <3Tästä tuli kyllä aivan erilainen kuin esikuvastaan, mutta tykkään valtavasti. Onneksi piirsin kaavat, jotta pääsen tekemään vielä vähän paremman version pienillä parannuksilla. Kankaana EK:n palatrikoo (ihanan laskeutuvaa harjattua puuvillatrikoota), vaikka esikuvansa oli kyllä ohuen ohutta meleerattua neulosta. 

ICHIn takissa ei ollut neppareita eikä muistikuvani mukaan myöskään ylipitkiä hihoja, mutta minun versioni alkoi elää aivan omaa elämäänsä, ja nepparien ansiosta takista saa kolme erinäköistä mallia. Koristetikkasin kaksoisneulalla muutamia saumoja siniharmaalla langalla. Takana keskipalassa on rypytys, joka pussittaa aivan liikaa. Seuraavaan takkiin tuo korjataan, ja pituutta ehkä pari senttiä lisää. Kuvien laatu on tosi huono, sorry... 

Synttäreitä ja lomafiilistelyä

Heinäkuussa täytti viisi vuotta ihana määrätietoinen esikoisemme. Prinsessa kiireestä kantapäähän (huomatkaa lahjaksi saatu, puoli vuotta hartaasti toivottu barbie-mekko...), mutta yhtä päättäväinen kuin itse Tähkäpää. Lahjaksi hän sai Mekkotehtaasta tutuksi tulleen Tähkäpään, ja pikkusiskokin sai oman Pocahontaksensa (jonka synttärisankari halusi antaa omana syntymäpäivänään). Kuopuskin täytti seitsemän kuukautta ja on itse aurinkoisuus - juhlien aikana korkeassa kuumeessa ja silti yhtä hymyä. Vieraat ihastelivat nukkeja vähintään yhtä paljon kuin saajansa. Haluaisin itsekin kaikki ;)

Palasimme lomalta

Heinäkuu oli ja meni. Mummulakyläilyä ja synttärivalmisteluja, mansikan maistelua ja muuten vaan löhöilyäkin mahtui lomaamme. Nyt on palattu arkeen, mutta onneksi lomatunnelmat ovat edelleen mielessä. Tällä kertaa ei ompeluksia ole esiteltävänä ainuttakaan, vaikka niitäkin on kesään mahtunut. Loman jälkipuoliskosta lisää tuonnempana. Ihanaa alkusyksyä (pakkohan se on myöntää, vaikka tuntuu ettei kesää ehtinyt säiden puolesta ollakaan). Ja kiitos, kun jaksatte tätä hiljaiseloanikin ;) Miltä teistä tuntuu lähteä nyt kohti syksyä?

Sinistä mulle, kiitos!

Juhannustunikan mekkoversio itselleni valmistui eilen. Tämäkin on kokonaan trikoota. Tykkään fiftarimekoista ja halusin tähän kellohelman sekä poikkisauman jälleen rinnan alle. Takakappaleeseen tein koristenappilistan, johon ompelin seitsemän nahkanappia (keinonahkaa kuitenkin, eläinsuojeluihmiset voitte huokaista :) ). Napit ja vyö ovat oikeasti vähän vaaleammanruskeat (ja kirkkaammat) kuin kuvissa. Vyö tuli minulle jonkin aikaa sitten erään ostamani tunikan mukana. 

Jälleen paljon rypytystä, josta tykkään! Hieman liikaa on nyt korkeutta rinnan ulkosivulla, kun pussittaa vähän ikävästi. Jospa vielä tekisin ainakin yhden version, johon saisin tuonkin trimmattua kunnolliseksi... Mutta selästä tykkään tässä eniten, ja  juuri tämän sinisen sävyn ja ruskean yhdistelmästä - nams! Vielä kun saisi nuo ylimääräiset pois... ;)


Edit: Helmaa en saanut huoliteltua rullapäärmeellä, koska saumurista irtosi toinen kuin tylpän neulan kaltainen osa pistolevyssä olevasta urastaan. Mikä se mahtaa olla??? Minun opaskirjani ei kerro, mikä se mahtaa olla, mutta kovasti vaikuttaa huonontavasti rullapäärmeeseen - normisaumaa en edes alkanut enää kokeilla. "Neula" ei suostunut pysymään urassa paikallaan enää, vaan nousi aina uudestaan rullapäärmeen kangas"rullan" sisään.

Juhannustaikoja

Juhannusaaton iltaa vietettiin kuopuksen iki-ihanan kummiperheen luona. Sitä ennen sain kuitenkin erään keskeneräisen työn saatettua valmiiksi. Itselleni valmistui tUNika kellohelmalla ja muutamalla muulla pikkujujulla. Ihanaa leikattavaa ja silitettävää silityskangasta (muovimaista paperia, muistuttaa ehkä etäisesti valokuvapaperia) löysin muutamia viikkoja sitten täältä (ah, miten suloinen blogi!). Kangas/paperi/muovi oli suolaisen hintaista, mutta aivan ihanaa, ja tunikan helmaan leikkasin ja silitin tällä kertaa vaaleanpunaiset sydämet. Pikkuhihoihin laitoin puhvia ja rypytystä sopivan söpösti, kuten myös kaula-aukon etuosaan sekä rinnan alle ;). Kaava on muokattu reilulla kädellä FB:n oe:läisten tunikasta.

Ihanaa keskikesän juhlaa teille kaikille! Juhannustaiat kuuluvat ymmärtääkseni sinkuille, mutta en aio heittää kirvestä kaivoon vaan kokeilen, tepsisiköhän vielä tuohon armaaseen aviomieheeni :) Ainakin tykkäsi tunikasta.