torstai 26. toukokuuta 2011

Hellemekko kuopukselle



Pakkohan se oli sitten tehdä kuopuksellekin isosiskon ensimmäiseen kevätjuhlaan mekkonen. Vaikka onkin hellemekko, ajattelin pukea pikkuneidin tähän ja laittaa päälle valkoisen neuletakin. Jos tyttö nyt edes mahtuu siihen. En ole nimittäin koskaan aiemmin tehnyt poimutusta kumilanka alalankana, joten tämä oli ihan eka versio ikinä - ja nyt pelkäänkin, onko liian tiukka. Vielä en ehtinyt sovittaa, kun sovitettava meni päikkäreille (voinee jäädä äidin haaveeksi, kun pinniksestä kuuluu edelleen aikamoinen puheenpälpätys ja kolina ;D). 

Tasoittuuko tuo rypytys höyryttämällä löysemmäksi vai pienemmäksi? Olen ymmärtänyt, että pienemmäksi pitäisi mennä? En nimittäin edes höyryttänyt koko poimutusta, ja nyt jo on niin kasassa että lienee oikeasti kokoa 74/80, vaikka tarkoitus oli tehdä noin 86/92... Kangas on omasta mielestäni ihanaa luumunsävyistä pilkkupopliinia ja sopi ainakin ekan rypytyskokeilun perusteella tarkoitukseen hyvin. Mekon helman leikkasin sivusaumoistaan pyöreähköön linjaan, en siis ommellut ihan suorana pötkylänä kuten ilmeisesti usein nämä poimutetut vaatteet ommellaan. Mutta kyllä ihastuin tähän poimutuksen tekemiseen, tulee niin helposti kiva ja siisti jälki! Varmasti tulen käyttämään kumilangalla poimuttamista runsaasti - myös isosisko tykkää! 


Päiväkerhon kevätjuhlaan




Huomenna se on, meidän esikoisemme ensimmäinen päiväkerhon kevätjuhla <3 Vanhalla mekolla mennään, mutta tajusin "kauhukseni", ettei neidillä ole mitään pitkähihaista hihattoman mekon päälle. Onneksi kangaskaapista löytyi hyvin laskeutuvaa ja erittäin joustavaa valkoista trikooneulosta (onko seassa siis lycraa vai mitä, minä olen ihan ulkona noista virallisista termeistä - tiedän vain, miltä mikäkin kangas tuntuu ommella ja käyttää - ja mikä sopii mihinkin parhaiten ;D). 

Helmat levenevät edessä ja sivusaumoista ja jatkuvat hieman pidempinä alas. Eteen ompelin rypytetyt trikookaitaleet ja hihansuihin leikkasin reilusti leveyttä, jotta jäävät kivasti pussille. Lisäsin vielä etukappaleiden alaosiin muutamia perhosia valkoisesta pilkkupuuvillasta, jotka tikkasin kiinni tällä kertaa suoralla ompeleella. Trikoo on muutenkin niin hirmuisesti joustavaa, että satiiniompeleella perhosten reunat olisivat vallan kihartuneet! 

Niin, kun tuon röyhelöreunan olisi tarkoitus olla kuvan mukaisesti toisiansa vasten, niin tässä nyt on tällainen pieni ongelma...(Suunnittelemattomuus kostautuu näköjään väistämättä!) Auta naista mäessä: millaisen kiinnityksen itse valitsisit tällaiseen venyvään ja laskeutuvaan materiaaliin ja tällaiseen levenevään malliin? Haluaisin takkiin kuitenkin sulkemismahdollisuuden koska pienellä nuo helmat laahuttavat menossa miten sattuu, eikä takki näytä sitten yhtään kivalta. Itse ajattelin valkoisia neppejä, mutta millä tavalla? Puuvillaperhoset kävivät mielessä (neppi kiinni perhosen toiseen laitaan, ja perhosen toinen siipi ommeltaisiin yksinkertaisesti toisen etukappaleen reunaan), mutta kun tuo röyhelö on edessä! Toisena vaihtoehtona ajattelin kiinnittää piilo"lärpäkkeet" nepin toiselle osalle etukappaleen toiselle puolelle, ja toinen osa nepistä sitten näkyviin (joka tietysti vaatii joustamattoman tukikankaan - voisi olla vaikka pikkuriikkinen puuvillaperhonen?). Voiha hyvä ihme jos tästä nyt joku vielä selvän ottaa... Anteeksi. 

Juu, taidan turvautua rintaneulaan hätäkiinnitysvälineenä ja toivoa, ettei avaudu itsestään kesken juhlan ;) Jospa sitten keksisin (tai sinä, rakas lukijani!) käypä idean ;) Tai sitten ompelen parit nauhat röyhelön sisäpuolelle piiloon, ja sipaisen kiinni rusetilla :) 

Hei, tervetuloa vielä teille uusille lukijoille! Toivottavasti viihdytte!!! <3

lauantai 21. toukokuuta 2011

Pussukka poikineen


Mietin tuossa, kehtaanko edes postata enää näitä taannoin pitämäni arvonnan palkintoja - näiden kanssa on kestänyt ihan liian kauan! Tässä ne nyt kuitenkin ovat, ja maanantaina lähtevät postin mukana uusille omistajilleen. Anteeksi ja olkaa hyvät, Tanja ja Tinttarus! Lisäksi oli jokin aika sitten se toinen uniikki tunika valkoisena - tässäpä ne kaksi uniikkia tilaustyönä tehtyä Tytöt, pojat -tunikaa olivatkin. Jos tämän jälkeen vielä painan kyseisellä kuosilla, tulevat vaatteet ainoastaan omille lapsille tai lahjaksi. Olenkin jo vähän kaavaillut kesäpipoja ohuesta valkoisesta puuvillatrikoosta simppelisti peruspunaisella painovärillä. 

Pussukoiden puuvilla keväänvihreää, vuori pinkkiä puuvillaa. Toiseen toivottiin Mäyrä-kuosia, jonka painoin mustalla painovärillä. Toinen taas on Tytöt, pojat -kuosia ja painoin tällä kertaa luumulla painovärillä, kuten pussukoiden alla näkyvän pinkin tunikankin. Muutakin on tullut tehtyä, mutta kaikki ovat tilaustöitä (Korua erilaisina versioina, Rimpsula-hametta, Mäyrä-tunikaa mm.) eli teille tuttuja juttuja eri värisinä versioina, joten en taida kehdata niitä tänne laittaa ettette tylsisty vallan! Jos vaikka haluaisittekin nähdä erilaisia versioita samoista jutuista, kertokaa kommenttilootassa. Silloin voin niitä toki näyttää :) 

Hauskaa sunnuntaita ja ihanaa uuden viikon alkua! 

perjantai 20. toukokuuta 2011

Pipoja Suomen kesään...


Ainakin täällä "Pohojos-Pohojammaalla" on taas lähiaikoina ollut hyytävän kylmää, vaikka omppupuun lehdet ovatkin ihanasti putkahtaneet esiin viimeisten muutaman päivän sisällä. Kylmään tuuleen oli pakko surauttaa lämpimät velourpipot tytöille, jotta tarkenevat hiekkalaatikossa ja muissa pihaleikeissä touhuilla. Jospa ne lämpimätkin säät tulisivat pipojen ompelun myötä! ;)  Sen vähän perusteella, mitä olen ehtinyt blogeja seurailla ja ylipäätään netissä surffailla, olen huomannut, että kruunupipoja on nyt vilahdellut enemmän ja vähemmän runsaasti. Ihastuin, ja olihan sitä kokeiltava sitten heti näihin hyötyasusteisiin. Talvipäähineet nimittäin ehdittiin viedä suurimmaksi osaksi seuraavaa syksyä odottelemaan, mutta eihän tuolla ulkona oikeasti tarkene kesämyssyllä! 


Esikoinen sai myssyynsä perhosia mustapohjaisesta kukkapuuvillasta pinkillä velourilla, ja kuopuksen myssyyn surautin samanlaiset perhoset tummemmalle pinkille vihreä-punasävyisestä puuvillasta. Takana sitten tuo merkkini vertikaalilinjassa. Itse kyllä tykkään :) Harmi, etten ole ehtinyt vielä kuvata päässä, ovat nimittäin ihan eri maata käytössä :) Töröttävät hauskasti "kruunuistaan".



Viimeisenä VIHDOIN Tupunan lähettämästä haasteesta kuva - toinen hyödyke jäi kuvaamatta paristojen sanottua kameran kanssa sopimuksensa irti. Oli muuten yllättävän vaikea keksiä asioita/välineitä joita ilman en pärjäisi. Toki kävi aina-yhtä-rakas ratkoja mielessä ja lukuisia muita tuiki tärkeitä välineitä, mutta valitsin  kuitenkin seuraavat tällä hetkellä minulle tärkeimmiksi. Langoitin on ihana värkki ompelukoneessa - sitä ilman repisin varmaan jo hiuksia kiireen keskellä! Toinen, oikeastaan vielä tärkeämpi hyödyke ompelutöissäni on Vlieselinen stickvlies -irtirevittävä tukikangas. Ilman tätä en selviäisi! Ja ehdottomasti nimenomaan tuo merkki. Ostin tämän loputtua kerran halpisversiota, jonka jouduin oikeasti leikkaamaan irti applikoinnin vierestä. Jos olisin repinyt tuon "irtiREVITTÄVÄN" tukikankaan, olisin repinyt luultavasti myös applikaation. 

Koska haaste on kiertänyt jo varmasti kaikki käsityö-/ompelublogit, jätän sen nyt lähettämättä eteenpäin. 

Nyt tämä tyttö lähtee peiton alle, alkaa ihan huolestuttaa tämä verbaalinen taso(ttomuute)ni! Kiitos ja anteeksi! :)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Musta-valkoista




Tämän uniikin kappaleen painoin äitienpäiväviikonloppuna ja ihastuin kyllä itse tähän. Tällaiset pitäisi vielä saada kummallekin neitosellemme joskus väsättyä - voisivat olla hauskat sisaruskuvassa (jollainen pitäisi käydä tässä kesän aikana otattamassa studiossa). Tytöt ja pojat ovat jakaneet aikas paljon mielipiteitä. Mutta itse kyllä tykkäilen ;D (jos niin saa suomalaisena sanoa ;D). Muuten, minusta tämä painaminen (tai kohdistaminen) on edelleen ihan hirveän vaikeaa! 

Kaikkea jännittävää ja kivaa ja mukavaa tapahtuu nykyään. Yhden voin paljastaa jo nyt: joitakin tuotteistani tulee myyntiin piakkoin myös Oulun keskustassa Mäkelininkadulla sijaitsevaan söpöön lastenvaate- ja sisustustavaraliike Ekoihanaan. Ekoihana on liike, joka pitää myös kotikutsuja, ja hieman myöhemmin minun tuotteitani voi hankkia myös noiden kotikutsujen kautta :) Kerron lisää uutisia joskus myöhemmin :)

Mulla on vieläkin postaamatta Tupunan lähettämä haaste - työhuone on niin pahassa siivossa, etten kehtaa kuvia levitellä siitä maailmalle ihan sellaisenaan. Ehkä vielä joku kaunis päivä saan haasteen postattua :) 

Ihanaa, jos jaksatte silloin tällöin käydä kurkkimassa näitä aina-samanlaisia-postauksiani! Haluaisin toteuttaa vaikka mitä uusia juttuja, mutta kun. Enempää lienee turha sanoa :(

maanantai 2. toukokuuta 2011

Hässäkkää :)



Niin on pidellyt hässäkkää, etten ole ehtinyt ompeluksiani postaamaan ennen lähetystä. Tosin toivoisin kyllä oikeasti jossain määrin lisääkin tilauksia ;) On se vaan niin kivaa saada tehdä jotain muidenkin lapsille kuin omille. Tässä yhdet tänään valmiiksi saamani Re-Made -farkut koko 68 (ihanan söpöt, ihan vauvakuume nousee jo pelkästä pienestä koosta :D). 

Taskujen puuvillasta tykkään hirveän paljon! Kangas ei ole vanhaa, mutta kierrätettyä sikäli, että kyseisen söpöyden huusin aika vastikään - myyjä oli hankkinut aikoinaan Ruotsista metritavarana. Kuosi on oikeasti tosi suloinen, erilaisia pilviä salamoineen, pisaroineen ja toki sitten on kukkuloita omenapuineen ja kukkaketoineen, ja ihania aurinkoja. En valitettavasti huomannut ottaa toisten kankaiden kanssa kuvaan. Kankaat ovat siis kaikki huudettuja. Aivan kerrassaan ihania mielestäni <3 Hyvä, että raaskin leikata ompeluksiin! Nämä ihanuudet siis ovat myös valittavissa verkkokaupan puolella mm. Re-Made- ja applikaatiotuotteisiin. 


Sitten vielä eräs huhtikuun kohokohdista. Suloinen kuopuksemme täytti komeat KAKSI VUOTTA <3 Mekko on ostettu aikoinaan esikoiselle jostain halpahallista tms., mutta onpas vaan aika söpö. Lisäksi kuvassa oleva pikkuneiti on sen verran mekkotyttö, että ennenkuin sängystä kunnolla pääsee ylös, vaatii jo KUKKAmekkoa päälle! :) Kakusta on vielä pakko mainita, että tämä oli ensimmäinen marsipaanikuorrutteinen kakkuni. Koristeet tein marsipaanista ja sokerimassasta. Iloisesti yllätyin, miten kivaa tuo marsipaanilla kuorruttaminen ja koristelu on. Olin jopa aika tyytyväinen lopputulokseen, vaikka  ei tuon kummempi koristeineen ollutkaan :)

Ihanaa, jos joku jaksaa käydä täällä silloin tällöin vielä kurkkimassa :) Yritän olla vähän ahkerampi postailussani vastedes - tykkäisin tästä niiiiiiin paljon, mutta eipä vain ole voimavarat ja aika kaikkeen riittänyt, vaikka kuinka haluaisi...