perjantai 26. syyskuuta 2014

Plussa-pusero




Ehdinpäs viimein jotain pientä postailemaankin. Koululaiselle syntyi muutama päivä sitten Plussa-pusero perinteistäkin perinteisimmällä ja simppeleimmällä perunapainannalla. On kuulkaas kiva, ainakin minusta! Erityisesti tuo painojäljen rosoisuus viehättää. Pusero on meleerattua ohutta collegea varaston kätköistä, malli sekä kaava oma (kapeahko laatikkopaita) ja reunat jätin tarkoituksella huolittelematta. Ainoastaan etukappaleelle painoin plussat. Ekaluokkalainenkin tykkää. Tästä tulisi kiva kuosikin :)

perjantai 1. elokuuta 2014

Vihreitä


Meillä aloitetaan muutaman päivän kuluttua ekaluokka, eikä viskarikaan mikään pikkujuttu ole. Vihreinä siis syksy aloitetaan meillä ;) Noshin uutuuksista* valmistui ekaluokkalaiselle trendikäs kameramekko ja viskarille vekkuli vetskaritunika.







Yksinkertaisuudessaan mekosta tuli minusta ihana. Syksyllä alle tummaa pitkähihaista ja -lahkeista esimerkiksi Noshin grafiitinvärisestä jerseystä! Lisäksi visioin taskuja etukappaleelle, mutta aika ja matsku olivat rajalliset. Mukavan yksityiskohdan olisi voinut tehdä eteen laittamalla kuminauhakujaan tummat kiristysnauhat. Mutta "cooli" on näinkin! Kaava mekkoon on oma.






Vetskaritunikan juju on tietysti vino vetoketju ja tasku. Huppu olisi ollut kiva, mutta materiaalia ei riittänyt ihan huppuun saakka. Trendikkäästi takahelma on pidempi ja pyöristetty, sekä hihat ylipitkät. Tunika on kapeahkon laatikkopaidan mallinen. Kaava on tässäkin oma. 





Kumpikin tyttö on tyytyväinen saamaansa vaatteeseen, vaikka aluksi heillä väriin olikin totuttelemista :) Kaunis, hieman murrettu, kylmähkö vihreä.

*Blogiyhteistyö.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Lumivuori-mekko


Esikoisen esikoulun kevätjuhlaan valmistui taannoin niinikään kloriitilla vaalennettu liehuhelmainen jerseymekko. Samalla ajatuksella tehty kuin viisivuotiaan Laava-mekkokin. Puolipitkät hihat sopivat mielestäni tähän kokonaisuuteen sekä hoikalle ja sirolle käyttäjälleen erityisen hyvin.





sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Laava-mekko


Trikoinen juhla-/arkimekko erinäisiin rientoihin syntyi viisivuotiaamme päiväkodin kevätjuhlaa varten. Tästäkin on siis jo aikaa. Kaava tähän liehuhelmamekkoon on oma sovellus (="summassa leikkasin"). Mariininsinisen elastaanijerseyn kuvioin kloriitilla suihkepullon avulla. Mekkoa alettiin pinkin väristen roiskeidensa vuoksi nimittää Laava-mekoksi. Haluan tästä kankaasta samalla tekniikalla itsellenikin jotain <3





perjantai 20. kesäkuuta 2014

Roiskeita legsuissa


Kloriitilla on sitten ihan "liian" mukavaa "leikkiä"! Parasta on se, miten yksilöllisiä juttuja sillä saa aikaan, ja vieläpä helposti. Pari vinkkiä voisin antaa, miten minä tein - jos joku innostuu kokeilemaan vaikkapa minun tekemieni juttujen innoittamana. Nämä ovat kuitenkin vain minun kokemuksiani, enkä ole mikään asiantuntija. 

Ensiksikin kannattaa huolehtia ilmanvaihdosta käsittelyn aikana. Kesällähän suihkuttelua voi tehdä ulkosalla, jolloin ei myöskään työskentely-ympäristöä tarvitse samalla tavalla suojata kuin sisällä touhutessa. 

Käytin vaalentamisessa tavallista suihkupulloa ja pyykinkuivaustelinettä. Hanskat kannattaa pitää kädessä työskentelyn aikana ;) En laimentanut kloriittia lainkaan, ja suihkutin aineen kuivalle, leikkaamattomalle kankaalle. Suihkutellessa säädin suutinta välillä "löysemmälle" ja "tiukemmalle", jotta suihkun jälki olisi elävämpi. Suihkuteltuani kankaan jätin aineen vaikuttamaan joksikin aikaa (katsoin silmämääräisesti, miltä kangas näyttää), jonka jälkeen huuhtelin kankaan ja pesin sen koneessa.

Kangasta valitessa kannattaa huomioida väri ja materiaali. Puuvilla kestää parhaiten, ja värikokeilu kannattaa aina tehdä ennen isompaa projektia. Kloriitti poistaa aina kankaan pigmentistä kylmän sävyn: esimerkiksi musta on ainakin minulla aina lämmin, ja näin ollen kloriittikäsittelyssä kangas vaalenee murretun oranssiksi (täältä näet, miltä musta kloriittikäsitelty näyttää). Tämän postauksen legsuissa kangas on mariininsinistä elastaanijerseytä, joka vaalenee mukavasti vaaleanpinkiksi (,joka mariininsinisellä kankaalla näyttää melkein neonpunaiselta - toki murretulta sellaiselta). 



Postailen vielä erikseen isompien tyttöjen kloriittivaalennetut mekot. Moni on ne saattanutkin jo nähdä FB:n ompeluryhmässä.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Takinkääntäjä


Ompelin kaksi-ja-puoli-vuotiaalle erittäin simppelin, käännettävän joustocollegetakin tällaisia kylmiä kesäpäiviä varten. Toivotaan kuitenkin, ettei niitä tule kovin monta. Takin toinen puoli on mustaa joustocollegea, toinen Neenuskalle ja Emeli Designille suunnittelemaani harmaata Rusetti-joustocollegea (Rusettia on varmaankin vielä saatavilla keltaisena trikoona). Vetoketju "kääntövetimineen" Nappi-Kikasta.

Kaava on taas jostain OB:n versiosta muokattu. Huppuun olisin halunnut nauhakujan kiristysnauhalle, mutta sekä napinläpijalka että sirkka"välineet" (miksi niitä nyt sanotaankaan?!) olivat totaalisesti hukassa, joten ilman nauhaa saa nyt kelvata äidillekin.





Lopuksi vielä pari kuvaa rusettipuoli päällä päin. Kuviolliseen sopisi joku rauhallisempi alaosa; nämä legsut eivät oikein istu Rusettikuosin kanssa kuvioinniltaan, mutta eipä niitä ehditty leikin tiimellyksessä vaihtamaan sopiviin ;) Näistä legsuista teen vielä erikseen oman postauksensa :)

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Tuutteja laatikossa


Käytiin hetki sitten kuvaamassa jo kevättalvella esikoiselle ompelemani laatikkopaita. Kangas on Verson puodille suunnittelemaani Tuutti-joustocollegea ja tehosteena tikkauksissa käytin neonoranssia lankaa. Paidan kaava on muokattu jostakin OB:n numerosta (en muista, mistä, enkä muista, miten sitä muokkasin). 

"Naapurista" löytyy ihastuttavan "raffi" kuvauspaikka, jota aion tulevaisuudessakin käyttää - on niin ihana. Laatikkopaidastakin on tykätty, ja kun nyt on näin kylmiä kesäpäiviä ja kun nyt esikko sen oli vetänyt päälleen, sain vihdoin  kuvatuksikin. 





BTW, jos ihmettelette, miksi ei blogissa näy mitään uutta, niin listaanpa kootut selitykset (jotka ovat minusta ainakin ihan hyväksyttäviä :D ). Tammikuussa pienimmäisemme joutui leikkaukseen kolmen kuukauden iässä. Helmikuussa saatiin kylään influenssa (jolta pienimmäinen onneksi säästyi), ja huhtikuussa meille saapui RS-virus (joka kävi läpi kaikki pienintä myöten). Ja nyt on sitten viisivuotiaalla vesirokko - jota meillä ei ole vielä kukaan lapsista sairastanut, valitettavasti. En kuitenkaan ihan "laiskottelemaan" ole päässyt, vaan kuosi- ja printtijuttuja olen saanut onneksi puuhastella sen verran kuin olen lastenhoidolta ehtinyt :) Niistä sitten lisää, kun ovat ajankohtaisia!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Muutamia satunnaisia







 Nämä on kaikki tehty jo tovi sitten, paitsi viimeisen kuvan rusettipipo jonka tein eilen. Oli saatava joku piristysruiske sairastelutuvan keskelle. Rusettikuosihan on minun suunnittelemani, ja sitä myy Emelidesign sekä Neenuska.

Ylimmäisenä Aarrekidin kankaasta bodytunika kuopuspallerolle <3 (leggarit Mainioclothing). 

Toisessa kuvassa leggarit aikoinaan itselleni hamstratusta mustasta Paapiin Aidasta (tästä tein myös bodytunikan kuopukselle, mutta laiskuuttani en jaksanut kuvata). 

Ja muutama kuva pian viisivuotiaamme hapsutunikasta, jota kyllä rakastan (sekä tunikaa että tietysti ennen muuta sen takkutukkaista, boheemia neitiämme). 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Dalmatialais-svetarimekko




Blogipostailuni tiheys on ollut naurettavan harvaa. Siihen on kuitenkin enemmän kuin pätevät syyt. Meidän vauvamme joutui kiireelliseen suurehkoon leikkaukseen tammikuussa (ollessaan tuolloin hiukan alle 3 kuukauden vanha), josta toipuminen on vienyt tehokkaasti kaiken vapaa-ajan (niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla). Lisäksi jostakin "saimme" erittäin äkäisen pöpön juuri talviloman aikana, joka vei ensin kaksivuotiaan viikoksi petiin, ja tällä hetkellä kaikki kolme isompaa ovat olleet tai ovat sairaina. Nyt toivon sydämeni pohjasta, että pienimmäinen säästyisi ja olenkin oleillut hänen kanssaan yläkerran makuuhuoneessamme isän hoitaessa muita lapsia 24h/vrk. Huh-huh. 

Mutta ehdin kuitenkin talviloman alkajaisiksi kokeilla visiotani svetarista, joka syntyi jo tovi sitten. Kaksivuotiaallemme halusin tällaisen takaa pidemmällä helmalla toteutettavan collegepuseron/-tunikan, ja kun kangasvarastoista löytyi Kestovaippakaupan ihanaa luonnonvalkoista joustocollegea, tuli halu yhdistää siihen jotain mustaa yksinkertaista kuviota. Kankaanpainovärini ovat jo yli pari vuotta vanhoja ja siksikin halusin käyttää ne mahdollisimman pian pois, mutta hieman epäilin, josko vielä ovat kunnossa. Silitin perusteellisesti värin kuivuttua kiinnityksen, mutta silti ensimmäisessä pesussa väri haalistui huomattavasti. Teinkö jotain väärin, vai onko tähän syynä juuri tuo värin vanheneminen? Tiiviisti värini olen kyllä säilyttänyt, mutta kai niilläkin joku raja säilyvyydessä on... 

Kuinka ollakaan, minusta tuo täplien haaleneminen ei ollut ollenkaan epäonnistuneen tai virheen näköinen, vaan olen siihen erittäin tyytyväinen! Mielestäni nuo epätasaisesti haalenneet täplät ovat aivan ihanat, ihan kuin ne olisi tarkoitettu olemaan juuri tuollaiset. Kun tällaiset kankaanpainokonstin osaisikin, tekisin lisää tällaista jälkeä. Ainut mutta tässä on se, miten tulee pesuja kestämään myöhemmin. Tätä kun ei toistaiseksi ole pesty kuin sen ainoan kerran, ja sitten pikkuneiti sairastui ja vasta eilen oli ensimmäinen kuumeeton päivä. Sovituskuvakin jäi siksi vielä ottamatta. Pesun jälkeen silitin vielä uudestaan erittäin perusteellisesti ja toivon, että loppu väri olisi nyt kiinnittynyt.

Valkoinen kangas on ottanut itseensä jonkin verran tuota irronnutta mustaa ja on nyt hivenen harmahtavan luonnonvalkoinen, mutta minusta se näyttää vain ihanalta tarkoitukselliselta kulahtamiselta (!!! :D ). Kuvissa sitä ei näy, vaikka yritinkin kovasti saada näkyviin. Tämä on ihan täysin mekkopituinen, mutta ei haittaa, tein tarkoituksella hihoihinkin pituutta käännettävien resorien muodossa.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Punk-rok




Olen leggari-ihminen. Leggarit on tunikan kaveri, jotka on molemmat mun kavereita joka päivä. Kokeilin viikonloppuna kloorilla tällaista "läiskäistä" vaalennusta mustiin trikooleggingseihin. Trikoo on kilotrikoota joko EK:sta tai Löytö-Palasta, en enää muista tarkalleen. Kaavan tein OB 4/13 tyttöjen leggingsien pohjalta, näistä tuli kyllä just hyvät. Jalan ympärysmitan otin koosta 152 ilman saumanvaroja, pituuden mittasin oman jalkani pituiseksi. Vaalennuksen tein kolmeen kertaan koska halusin nähdä kuvion välillä. Ensin käytin kloritea vedessä, kankaat olivat ompelematta ja kierrettynä tiukoille kierteille. Seuraavaksi kaadoin kuiville, valmiiksi ommelluille kierretyille housuille kloritea suoraan, annoin vaikuttaa vain muutaman minuutin ja huuhtelin. Lopuksi kaadoin kierretyille nihkeille housuille pelkkää kloritea ja annoin vaikuttaa niinikään muutamia minuutteja, kastelin ja hetken perästä huuhtelin. 

Vaalennetut alueet ovat vaaleanruskean-pastellinoransseja, ehkä vähän kuparisenkin mielikuvan näistä saa. Ja punk-henkisen. Mustan, vähän löysän yläosan kanssa (jonka myöskin tein viikonloppuna, mutta tähän hätään en sitä saa kuvattua) tykkään paljon! Seuraavaksi tummanharmaalla ja pinkillä trikoolla sama kokeilu. Oi että tämä on mukavaa!!!

torstai 6. helmikuuta 2014

Pastilli-takki + Vinoraita-mekko


Noshin SS14-malliston tummanharmaa-natural -värinen raitatrikoo* (luomu) on aivan ihanan pehmeää ja samaan aikaan napakkaa mutta joustavaa. Raitatrikoon näin heti ensimmäisestä hetkestä lähtien vinoon langansuuntaan leikattuna (kyllä, toiminut on ainakin minulla kun olen käyttänyt saumoissa framilonia). Tumma harmaa on ihan hivenen siniseen taittuvaa, lähes mustaa - aivan ihana sävy, jonka kaveriksi sopii paremmin kuin hyvin tuo pehmeänsävyinen valkoinen. Ei liian kova puhtaanvalkoinen, mutta ei myöskään ollenkaan kellertävä. 

Aluksi näin trikoon itselläni tunikana, mutta näette ensin tämän jämäpaloista syntyneen "takkipuseron", jonka tein kaksivuotiaallemme. Raidan kaveriksi sopi mielestäni ihanasti pastellisävy, ja tällaisen hauskan ranskalaiset pastillit mieleen tuovan viritelmän näin mielessäni. Neppareiksi valitsin käsin ommeltavat, koska halusin säilyttää "neppariläpät" puhtaina ilman nepparirenkaita tai nappeja (- hyi, kuinka inhottavaa puuhaa tuo neppareiden kiinnittäminen käsin onkaan!). Takakappale on tummansiniharmaata joustocollegea, joka sattui sopimaan raitojen sävyihin just eikä melkein. Oman haasteensa takin tekemiseen antoi noiden raidoitusten samansuuntaisuus ja niiden jatkuminen juuri kohdakkain nappilistan molemmin puolin, koska en halunnut raitojen menevän vastakkain peilikuvana toisiinsa nähden. Tykkään tästä itse ihan hirmuisen paljon. 




Nepparit puuttuvat valitettavasti vielä tästä kuvasta.

Ja sitten siihen alussa mainitsemaani omaan tunikaan. Tämä on imetysluukullinen malli, johon käytin raitaiseen alaosaan sopivia mielestäni kauniita sävyjä. Alaosa on neliö, joka on taitettu ja keskelle on leikattu reikä. Reiästä alaosa on kiinnitetty vyötärökaitaleeseen framilonin avulla. Näiden kuvien ottamisen jälkeen olen saumuroinut helmalipareita vähemmän runsaiksi (eli viistonnut nurkat helman molemmista yläosista pois), mutta olisi tämä ollut näinkin kiva. 3/4-hihat ovat minulle parhaiten sopivat lyhyiden hihojen lisäksi. Olin visioinut tähän vielä silityskalvoyksityiskohtia, mutta ne jätin pois koska pelkäsin niiden kuitenkin olevan ehkä liikaa. Tästäkin tykkään paljon, tässä parhaillaan kirjoittaessanikin on päällä.






*Blogiyhteistyö: Graphite/natural luomupuuvillajersey Nosh Organicsilta.

Edit: Unohdin mainita, että vielä sain jämäpaloista leikeltyä pienimmäiselle bodypaitaan paitaosat, mutta sitä eivät aikataulut antaneet periksi ommella vielä valmiiksi. Vinoraitaa on kuitenkin siis onneksi pienimmälle pidettäväksi muun muassa leggingsien ja haaremeiden kanssa, nams!