tiistai 12. helmikuuta 2013

Hippiäisen mekkotakki





Pikku-hippiäisemme sai Marimekon samannimisestä puuvillasta itselleen hauskan vintagehenkisen meKkOTakin. Helma on mallia "high-low", eli edestä lyhyempi ja takaa pidempi. Valitsin eteen mustat mattanapit kahdella reiällä, ja napit kiinnitin tehostevärisellä langalla kankaassa olevien keltaoranssien pikkukukkasien sävyyn. Hihat on tarkoitettu 3/4-pituisiksi, mutta säästäväinen äitihän leikkaa aina "kasvunvaraa"... Mustat sukkikset tämäkin kaipaisi, mutta niitä ei vielä tähänkään hätään ollut neidin koossa lasten vaatevarastoissa. 

Tykkään tästä itse kovasti, ja tällainen onkin tehtävä vielä ainakin lyhythihaisena ja ehkäpä hihattomanakin - joistakin Marimekon ihanuuksista, tietty. Hippiäinen oli joulun jälkeen alessa (tätä oli vihreäpohjaisenakin), ja tämän mekkotakin kangas tuli maksamaan noin 11 euroa, jollen ihan väärin muista. Ei paha ollenkaan minusta.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Katariinan kevät





Kevät se on kynnyksellä, kun Mekkotehtaan kirja kaivettiin työhuoneen kirjapinosta ja kierrätyspuuvillat kaappien syövereistä. Koska keskimmäisen syntymäpäivä lähestyy, valmistui kuopukselle tulevia juhlia ajatellen Katariina taannoin kirpulta löytyneestä iki-ihanasta puuvillasta. Tätä on onneksi vielä monta metriä jemmassa <3 Koko on pienennetty pienimmästä Katariinasta kokoon n.74, ja hihan pituutta muokkasin vähän lyhyemmäksi kirjan pitkähihaisesta versiosta. Juhlapäivänä mekon kanssa puetaan tyylikkäästi mustat sukkikset ja ehkäpä vielä "nappaskengätkin".


lauantai 9. helmikuuta 2013

Peacock-mekko ja vanhasta uutta




Koska olen jonkin verran tykästynyt myös omiin vaatteisiin sekä yhtä lailla ihaniin kuoseihin, oli tästä metsolan ihanasta velourista tehtävä itselleni mekko. Tämä on jo kauan aikaa odottanut kuvaamista, vaikka onkin ollut ahkerassa käytössä. Tai ehkä juuri siksi onkin odottanut. Kuminauha rinnan alla, helman leikkasin vähän kellomaiseksi, jotta laskeutuu kauniimmin. Mekko on polviin saakka pitkä ja vähän turhan pitkä omaan makuuni (ja pituudelleni), joten ajattelin lyhentää sen tulevaisuudessa tunikamittaan, puolireiteen. Hihansuut leikkasin pussittaviksi ja tein kuminauhakujan. Hihat on aina kiva vetää vähän kasaan käsivarteen :)



Vaatekaappi pullisteli vanhoja rikkinäisiä ja jollakin kummalla tavalla kutistuneita farkkuja, joten ne oli saatava pois tieltä. Kaikille neideille syntyi niistä pikasurautuksena suikalefarkkuhamoset, mutta pienimmän hamonen jäi kuvaamatta neidin ollessa päiväunilla. Pienimmän hamosessa on myös yksityiskohtia taskuista.



Niin, ja alkuviikosta perheemme sai uuden jäsenen.
Me kaikki ollaan ihan in Love!